Tätä kirjaa osasin odottaa. Jostain kumman syystä Posti toimitti sen muutaman kilometrin päähän kauppakeskukseen, kun oma hakupisteeni olisi ollut takapihalla. No, kun sain pakettini, ajattelin käydä syömässä ja siinä ruokaa odotellessani kerkesin ahmia kirjasta jo parisenkymmentä sivua. Aivan mahtavaa tekstiä ja tarinaa! Heti seuraavana yönä näin jännittävää unta, miten keikuin itse niissä narukelkoissa, joista kerrotaan heti kirjan alussa.
Koska en heti voinut jatkaa kirjan lukemista, niin kuuntelin sen äänikirjana. Tarinat olivat niin hyviä, että kuuntelin vielä toiseenkin kertaan. Voi olla, että joskus ilahdutan itseäni vielä kolmannellakin kerralla.
Kirja kertoo pääkaupunkiseudun julkisivukorjauksista. Aivan uskomattomia juttuja raksamiesten touhuista silloin ennen, kun kaikki asiat olivat eri lailla kuin nykypäivänä. Sattui jos jonkinlaista haaveria ja kommellusta ja alkoholilla oli toisinaan osuutta asiaan. Työturvallisuudesta ei juuri ollut mitään hajua ja palkka maksettiin käteisellä! Jollain tyypillä oli palkkapäivänä jo vaimo portilla vastassa…
Kun käyn Helsingissä, tykkään kävellä siellä pää kenossa, niskat jumissa, koska on mukavaa ihailla vanhoja, hyvin rakennettuja rakennuksia. Nyt sitten entistä enemmän, koska voi katsella ihan ”uusin silmin”, miten ne ovat julkisivultaan rakennettu. Eritoten Erottajankatu 1-3, josta on etsittävä se raksamiesten ”signeeraus”, saattaa olla melkoinen piilokuva.
Tuomas Marjamäki on perehtynyt aiheeseen todella perin pohjin. Hänen isänsä toimi tarkastajana ja valvojana näillä työmailla. Lisäksi kirjaan on haastateltu lukuisia ammattilaisia, joilla on jokaisella ollut tarina kerrottavana.
Kirjan voi lukea ihan kuka tahansa. Jos on itsellä mitään käryä aiheesta, se voi antaa paljon. Saati sitten esimerkiksi minä, joka mitään en ymmärrä rempoista tai saneerauksista, niin miten vaan nautin kerronnasta!