Päähenkilö, joka toimii myös kirjan minäkertojana, on nuori nainen. Hän on lähtöisin pikkukaupungista, kuten ystävänsäkin, mutta saatuaan tietyn leiman maineeseensa, leidi lähtee valloittamaan Helsinkiä. Yhdessä Maxin kanssa he miehittävät öiset kadut, baarit ja makuuhuoneet.
Kertoja tunnustaa, että on lopulta saanut mukavasti vakiinnutettua elämänsä sellaiseksi, mistä haaveili. Ei kovin ihmeellisiä asioita; vain rahaa ilman työtä, rakkautta ilman vaivaa ja hauskanpitoa ilman turhia jälkipuheita.
Kohteiden sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä, kaikki käy, jos vain saa… Yhdessä he jakavat kaiken: rahan, juomat, rauhoittavat ja piristävät mömmöt sekä petikaverit. Poikkeuksena tosin on aika, jonka kertoja toimii erään vanhemman naisen maksettuna rakastajattarena ja myöhemmin ehkä jopa oikeasti ystävänä.
Kirja on hulppea kertomus siitä, millaista on elää marginaalielämää ilman aikatauluja ja etukäteissuunnitelmia. Yhdessä ylikoulutettujen pätkätyöläisten tai työttömien kanssa, halvimpia(kin) ravintoloita katsastaen, elämäntapasiipeilijöinä. Tässä voisi nähdä erään sukupolven yhden osan oikeaa elämääkin, kaiken keskellä.
Itse pidin tästä esikoisromaanista kovasti. Sisältö voi vaikuttaa vähän rankalta, mutta tarkemmin tutkien johtolankana on kuitenkin luotettava ystävyys, pysyvät ihmissuhteet sekä sosiaalinen elämä varsin vakavamielisessä hengessä toinen toistaan tukien. Suositeltavaa uutta kotimaista proosaa aivan parhaasta päästä!