Jostakin syystä Eva Erikssonin ja Lisa Moronin Julia-sarja tuli tietoisuuteeni vasta joitakin aikoja sitten. Miten harmillista! Omat pikkulukijani alkavat olla nimittäin jo hiukan vanhoja Julialle, joskin juuri kolme vuotta täyttänyt kuuntelee niitä vielä mielellään. No, aina syntyy uusia lukutoukkia, joille mielelläni jaan ihastuttavien lastenkirjojen ilosanomaa.
Kahden ensimmäisen Julia-maistiaiseni perusteella osaan kertoa seuraavaa: Julia on iloinen taaperoikäinen tyttö, joka viettää paljon aikaa vanhempien ohella myös mummun kanssa. Hän puuhailee ihan tavallisia juttuja ja innostuu lähes kaikesta. On siis juuri sellainen kuin valtaosa ikätovereistaan ja juuri siksi häneen on niin helppo ihastua.
Julia syö kaiken kertoo siitä, kuinka Julia maistelee tielleen sattuvia asioita: hiekkakakkua, jäniksenpapanoita, muovailuvahaa, koiran raksuja ja kuivia spagettipuikkoja. Kun sitten tulee ruoka-aika tuntuukin vatsa ihmeen täydeltä – kunnes mummi ottaa puheeksi jäätelön. Julia hakee sukkiaan taas esittelee perinteisen pukeutumisleikin, jossa sukkien sijaan päälle etsiytyvät esimerkiksi isän jättiläiskengät, vanha villapipo, hieno kukkahame ja vihreät lapaset. Lopulta Julia tekee taikatempun ja taitavat ne sukatkin vihdoin löytyä.
Julia-kirjojen tekijät ovat ihan oikean Julia-tytön äiti ja isoäiti. Kirjat ovat siis kolmen sukupolven yhteinen projekti, jossa innoittajana ovat toimineet pienen tytön touhut.
Ehdottoman kiva ja suositeltava taapero-sarja, jossa osia on jo liki kymmenen. Ja kyllä mekin nämä kaikki varmasti luetaan, vaikka meillä ei taaperoita enää olekaan. Tätä kirjakaksikkoa on meillä viimeisten päivien aikana luettu sen verran moneen otteeseen, että tunnen alussa esittämäni harmituksen Juliaan tutustumisesta vasta nyt melko aiheettomaksi. Ainakin meidän kolmivuotiaamme lukeutuu vielä kohderyhmään.