Kirjoittajat ovat saaneet aikaan mainion henkilökuvan, jossa Juicen oma ääni kuuluu koko ajan taustalla. Kirjassa seurataan Juicen elämää lapsuusvuosista aina loppuun asti, tie Juankoskelta Tampereelle on välillä ollut kivinenkin. Välissä kuullaan muutama perusteellinen lausahdus henkilöltä itseltään, ajattelemisen aihetta tai muuten vain tärkeämpää asiaa. Mitä parasta, kirjassa ei suotta hehkutella asioilla ja ihmisillä, vaikka Juice unohtumaton onkin.
Tässä paneudutaan myös kaikkeen muuhun Juicen tuotantoon, ei siis pelkästään omiin bändeihin ja musiikkiin. Juice itse puhuu suomalaisesta sielunmaisemasta ja sen kuvaamisesta; sitä hän parhaiten teki ja osasi, olivatpa toteutuskeinot mitkä hyvänsä. Kaikki ei kuitenkaan aina ollut kultaa eikä kimallusta, virhearvioitakin tuli. Mielenkiintoisia pätkiä löytyy muun muassa erilaisista bändikokoonpanoista ja hulvattomistakin esiintymisistä sekä yleisön suhtautumisesta esimerkiksi keikkojen lopun Maamme-lauluun.
Kirja on kuitenkin hyvä yleisesitys sanataiturin ja Suomirockin uudistajan elämästä. Kirjan loppuun on koottu kattavasti Juicen koko musiikillinen ja kirjallinen tuotanto, hienoa. Ainoa mikä itseäni lievästi ärsyttää, on Mikko Alatalon kirjoittama muistokirjoitus lopussa — kirja olisi ollut paljon parempi ja vaikuttavampi ilman tämän herrahenkilön esitystä. Mielestäni sen olisi voinut jättää pois tai pyytää jotakuta muuta kirjoittamaan asiasta. Mielestäni Juice oli enemmän arvoinen kuin kirjoitus antaa ymmärtää, Alatalo kun haluaa kertoa tietysti myös itsestään ja itsestään.
Suosittelen kaikille Juicesta pitäville, Suomirockin historiasta innostuneille, keräilijöille ja muuten vain lukuintoisille sekä asiasta kiinnostuneille. Mukava elämäkertanakin, erinomainen henkilökuvana ja hakuteoksena. Kirja jokaiseen suomalaiseen rock-kotiin!