Kesäkirjana on luettava Hannu Salaman Juhannustanssit. Tämä opus nousi aikoinaan otsikoihin kirjana, josta kirjailija sai syytteen Jumalan pilkasta. Luin vuoden 1966 painoksen, jossa oli niitä muutamia kohtia sensuroitu ja näiden kohdilla oli tyhjää.
Näin 2000-luvulla tuntuu aika kornilta lukea kirjaa, joka ei niinkään säväytä millään lailla. Ehkä se 1960-luvulla oli kamalaa.
Juhannustanssit kertoo maaseudun nuorista juhannusta viettämässä, lavatanssipaikassa. Henkilöt tuntuvat kuitenkin ”vanhoilta”. En tiedä johtuuko se siitä, että tiedostaa kirjan iän vai siitä, että nuoriso muuttuu. Alkoholi näyttelee pääosaa ja sen kylkiäisinä sukupuolinen kanssakäyminen. Jossain vaiheessa jopa ihan puuduttavaksi asti. Silti teksti on nykypäivänäkin leppoisaa luettavaa. Useat sanailukohdat ovat melkoisen värikkäitä.
Herätys tapahtuu, kun sattuu onnettomuus. Aivan kuin kirja siinä vaiheessa piristyisi oikein kunnolla ja kukaan ei enää olisikaan päissään. On alettava auttamaan onnettomuuden uhreja. Se kohta olikin suorastaan ihan paras kohta.
Jos on suositeltava jotain vanhempaa kirjaa, niin tämä olisi juuri sellainen! Jo senkin takia, että Salama on osannut luoda henkilöistä persoonallisia ja sanat eivät ole hukassa, välillä salamoikin!