Vaihteeksi dekkari, jossa ei ole sarjamurhaajaa! Viveca Stenin uusin suomennettu kirja on neljäs Sandhamnin murhat -sarjassa ja kertoo Victorista, jonka elämä saa surullisen lopun nuorison viettäessä juhannusta. Viini ja väkevät virtaavat, parisuhteita lopetetaan ja aloitetaan, eikä homma oikein ole hanskassa: yksi ja toinen örveltää ja sammuu.
Huonoimmin käy siis 16-vuotiaalle Victorille, joka löydetään surmattuna seuraavana aamuna, eikä kukaan nuorista juhlijoista näytä tietävän tai muistavan, mitä oikein tapahtui. Tutkimusten johtoon asettuu vanha tuttu Thomas Andreasson, ja tietysti myös Nora Linde häärii mukana. Victorin pitkäaikainen kaveri Tobbe joutuu huomion keskelle, sillä hänet on nähty Victorin luona joskus juhannusyönä, mutta saattaisiko hän todella murhata parhaan ystävänsä? Ja onko nuorten juhlissa ollut alkoholiakin vahvempia aineita mukana?
Jo Sotilaiden salaisuudet -romaanissa Sten oli onnistunut parantamaan kerrontaansa sarjan edellisiin osiin nähden, ja tuo kehityskulku jatkuu ilahduttavasti edelleenkin. Rakenne on selkeä, mutta mielenkiintoinen: tällä kertaa ei ole mukana sitä dekkareissa nykyään niin tavallista kursiivilla painettua salaperäistä sisäkertomusta, vaan kronologisen kerronnan keskeyttävät juhannusyön kokijoiden minämuotoiset osuudet. Myös päähenkilöiden kuvauksen kehittely sujuu hyvin: sarjan alkuosissa heitä vaivannut juppimaisuus on vähitellen haihtunut kokonaan, ja molemmat ovat perhe- ja parisuhdekuvioineen ihan inhimillisiä, tai ainakin melkein.
Olen nähnyt kirjasta tehdyn tv-elokuvan, ja siitäköhän mahtaa johtua, että saariston juhannus tuntui romaaniakin lukiessa olevan intensiivisesti läsnä. Kesäkirjaksi siis mitä sopivin.