Ihminen hyppää ulos arkielämän oravanpyörästä. Joskus hänet tönäistään siitä ulos. Elämänmuutos, nyt! Petteri Paksuniemen novellikokoelma Jouten antaa äänen näille joutomiehille, baareissa ja divareissa hampparoiville jotenkin paikkansa hukanneille eksyneille.
Kokoelman alussa ollaan Helsingissä. Romukauppias kyllästyy töihinsä, taiteilija tahtoo muistolaatan kotitaloonsa, mahdoton avioliitto etsii uutta happea henkitoreissaan. Tavallisia rikkinäisiä ihmisiä, jotka ovat hieman syrjässä kiireisestä urbaanista elämänmenosta. Yhdentekeviä? Ehkäpä, mutta Petteri Paksuniemen kynän kautta he pääsevät kerrankin keskiöön. Voi olla, että helsinkiläinen lukija tavoittaisi nämä tutunoloiset arkiset hahmot vielä hieman paremmin.
Novellit terävöityvät kirjan loppua kohti, kun Paksuniemi siirtää tapahtumakentän kauas Lappiin. Kaksi viimeistä tarinaa, parikymmentä vuotta sitten Lapissa vaikuttaneesta elämäntapaintiaaniyhteisöstä kertova Juurihoitoa ja iskelmäsanoittajan paluuta pohjoisen perukoille kuvaava Kuihtuvat kullerot, ovatkin selvästi kokoelman parasta antia. Näissä novelleissa Paksuniemi on selvästi omimmalla alueellaan. Onko novellien mielenrauhaa etsivä Peetu Paksuniemi itse?
Jouten on hyvä tapa pysähtyä hetkeksi arjen kiireiden keskellä. Seitsemästä lyhyehköstä novellista riittää välipalaa muutamaksi kerraksi. Suosittelen.