Eräs Mauri Kunnaksen kirjoissa esiintyvistä vakiohahmoista on Joulupukki. Ensimmäisen kirjansa Joulupukista Kunnas julkaisi jo vuonna 1981. Tuolloin vasta uraansa aloitteleva kirjailija nimesi teoksensa yksinkertaisesti: Joulupukki. Nyt liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin kirjaa on maailmanlaajuisesti myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Eipä siis ihme, että Joulupukki ja joulu ylipäätään on aikojen saatossa inspiroinut Kunnasta yhä uudelleen.
Tällä kertaa tarina alkaa siitä, mihin Joulupukki-tarinat yleensä tapaavat päättyä, siis siitä, kun Joulupukki tonttuineen on palannut aattoillan lahjaretkeltä. Maailman lapset ovat saaneet lahjansa, porot on peitelty lämpimin viltein ja väsyneet matkalaiset pääsevät lopulta saunan lämpöön hellimään vanhoja jäseniään. On alkamassa Joulupukin ja tonttujen oma joulu ja sitä seuraava joululoma, yhteensä kaksitoista päivää erilaista hauskanpitoa.
Lähtölaukauksena Joulupukin ja Korvatunturin väen lomailulle toimii joulupäivän aamuinen puurojuhla ja lopetuksena loppiaisen suuri kuninkaan kakku sekä jonkinasteinen joulukoristeiden varastointi – kaikkia koristeita ei suinkaan voida poistaa, onhan Korvatunturin näytettävä Joulupukin kylältä vuodenajasta huolimatta. Joulupäivän ja loppiaisen väliin mahtuvat mukavasti niin lumiukkopäivä, kaupunkipäivä, hiihtoretkipäivä kuin tottahan toki vuoden vaihtuminen erilaisine uskomuksineen ja lupauksineen. Ja pitäähän Korvatunturin väen möhkimisellekin yksi päivä säästää.
Joulupukin joululoma on kunnasmaista huumoria sekä teemaan sopivaa faktatietoa toimivassa suhteessa sekoitteleva teos. Näin ollen se sopii jo melko pienillekin kuuntelijoille, mutta isommatkin viihtyvät varmasti sen parissa. Katseltavaa tietysti riittää jokaisella aukeamalla vähintäänkin paljon, kuten kaikki Kunnaksen tyylin tuntevat tietävät.
Siis suosittelenpa hyvinkin. Ehkä tämän teeman mukaisen kirjan voisi sujauttaa vaikkapa siihen kuuluisaan konttiin.