Ari Stenmanin ensimmäinen novellikokoelma saa kaipaamaan lisää näitä tarinoita. Uskon, että tämänkaltaiset novellit sopisivat kyllä jonkun kustantajankin ohjelmaan. Tämä on julkaistu omakustanteena.
Kirja jakautuu kolmeen osaan. Katkelmia erään rovastin elämästä kertoo kirkon iäkkäämmästä palvelijasta, ilmeisen pidetystä, joidenkin mielestä ehkä hiukan lepsusta ja liian lempeästäkin ihmisestä. Hän pitää rauhasta ja on ystävä kaikkien, jopa hieman erilaistenkin ihmisten kanssa… Tästä tietysti kylällä puhutaan ja vähän paheksutaankin. Kuvaus on rauhallista, teemaan sopivaa, mitään uskonnollista polemiikkia tässä ei ole. Vanhan rovastin elämää parhaimmillaan, johon sävyjä tuovat jämäkkä ja pippurinenkin Ruustinna sekä erilaiset ystävät. Lyhyitä ja pidempiä tuokiokuvia rovastin toimista kirkon piirissä ja vapaa-aikana.
Toinen osa Oman onnensa seppiä kertoo yksityisyrittäjistä laman aikana, siitä mitä tapahtui niin kovin monelle. Ensin rahaa työnnettiin väkisin, sitten laina piti maksaa parissa päivässä takaisin. Hyvin raadollisia, omakohtaisen oloisia tarinoita siitä, miten yrittäjille kävi. Miesten tiet risteävät välillä oudosti ja he myös hoitavat tilanteen eri tavoin, kuka mitenkin. Joku saattaa haukata haulikonpiippua, toinen ei välitä koko jutusta, yksi taas maksaa velkansa pennilleen ja kuolee pois. Niin totta tuolloin ja ehkä taas kohta – voisi olla suoraan dokumentoitua yrittäjänä olemisesta Suomessa. Tässä osiossa tarinat ovat vähän pidempiä ja paneutuvat henkilöiden kohtaloihin inhimillisesti, joskus jopa raa’asti.
Kolmas osa Tavallisia tallaajia on hajanaisempi lyhyiden tarinoiden kooste. Miten polttopuupinot on oikein tehtävä? Mitä tehdä, kun lapsi rötöstelee – lopulta kaikki käy kuitenkin niinkuin hyvin on. Entäpäs sitten porakone? Ihmeellinen kapine, sen avulla pääsee ilmiömäisiin suorituksiin myös ihmissuhteissa. Hyvin erilaisia tarinoita, joissa on mielenkiintoisia, jopa minimalistisia, pääaiheita.
Kaikkinensa esikoiskokoelmaksi aivan mainio. Novellit ja kertomukset vaikea laji… Eniten itse pidin viimeisestä osiosta, hyvin vaihtelevia aiheita ja kerrontatapakin muuttui mukavasti. Rovastista taas on sanottava, että kertomukset olivat yhtä rauhallisia kuin mies itsekin. Yrittäjistä puolestaan tuli niin elävästi huono olo ja omatuntonkin, että alkoi oikein hävettää. Suosittelen kaikille itsekin elämää nähneille ja kokeneille. Mukana kulkee kuitenkin osin positiivinen pohjavire sekä välillä koomisia pilkahduksia, jotka keventävät kokonaisuutta. Kotimaisia novelleja on aina mukava lukea ja tämä kokoelma oli taas hivenen erilainen kuin muut.