Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2009 Arktinen Banaani julkaisi erinomaisen elämäkertasarjakuvan Kiki : Montparnassen kuningatar, joka kertoi kiehtovan Alice Prinin elämäntarinan ja antoi lukijalle läpileikkauksen Montparnassen taiteilijayhteisöstä 1900-luvun alun Pariisissa.
Tämän aikakauden Pariisissa on selkeästi jotain joka viehättää tekijäkaksikkoa, sillä Catel Mullerin ja José-Lois Bocquetin uusin teos – jota ei ole vielä käännetty suomeksi – sijoittuu jälleen osin samoihin maisemiin. Mikäli mahdollista tekijäkaksikon uutuus on vielä Kikiäkin kunnianhimoisempi, onhan elämäkerran aiheena itse elämää suurempi Josephine Baker ja sivumääräkin on siten vaatimattomat 568.
Josephine Baker oli todellinen aikansa legenda. Köyhistä oloista ponnistava musta tyttö herätti jo varhain huomiota fyysisen komedian osaajana ja tanssijana. Rotuerottelun Yhdysvalloissa mustan naisen mahdollisuudet olivat kuitenkin rajoitetut, joten ennakkoluuloista vapaa Pariisi oli Bakerille luonteva kohde koetella siipiään.
Menestystä ei kauan tarvinnut odottaa sillä La Revue Nègren spektaakkelimainen näytös teki Josephine Bakeristä sensaation yhdessä yössä. Mitään hänen kaltaistaan ei oltu ennen nähty ja ei kyllä oikeastaan hänen jälkeensäkään. Häpeilemätön seksuaalisuus yhdistettynä pellen elkeisiin on todella erikoinen yhdistelmä jota harvemmin näkee naisten ansioluettelossa, tuolloin sen enempää kuin nykyäänkään.
Vaikka Josephine Bakerin ura alkoi tanssijattarena ja näyttämötaiteilijana, kuoriutui hänestä myös varsin pätevä laulaja ja muutamia filmiroolejakin tuli vyön alle. Kaiken kaikkiaan menestyksekäs ura jatkui 50 vuoden ajan. Baker niitti mainetta myöskin työstään toisen maailmansodan aikana Ranskan vastarintaliikkeen ja liittoutuneiden hyväksi. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi sateenkaariperheen äitinä joka adoptoi kaksitoista lasta ympäri maailman – mukaan lukien suomalaisen Jarin!
Kuten Kikissäkin sarjakuvassa vilahtelee aikamoinen määrä aikansa kuuluisuuksia, jonka vuoksi onkin hyvä, että kirjan lopusta löytyy kattava osuus minielämäkertoja. Man Ray, Max Reinhardt, Le Corbusier, Fidel Castro, Colette, ketäpä Baker ei olisi tavannut. Myös Alice Prin kuului Josephinen tuttavapiiriin.
Mitä tulee sarjakuvaelämäkertoihin, niin tämä on varmasti vaikuttavimpia mitä olen koskaan lukenut. Ihan järjetön työmäärä on tekijöillä ollut, mutta kylläpä kannatti. Josephinen myrskyisä ja ristiriitainen persoona on saatu loihdittua kirjan sivuille taidolla ja Mullerin sivellintyöskentelykin on jälleen kerran ilmeikkään varmaa, joten Kikin ystäville tämä sarjakuva on ainakin varma valinta.