Sanni Purhosen kolmannen runokokoelman kannessa on paloiteltu naishahmo. Heti ensimmäisessä runossa kohdataan Erzsébet Báthory, unkarilainen kreivitär ja sarjamurhaaja. Luku on nimetty ”Outo nainen”. Väitetysti Erzsébet kylpi neitsyiden veressä kauneuden vuoksi. Purhosen runot ovat eri mieltä: ”olen sivistynyt / puhun neljää kieltä / mihin olisin tarvinnut rypytöntä ihoa”.
Purhonen kirjoittaa poissuljetun, toiseutetun naisen näkökulmasta. Báthory-tekstejäkin pohjustetaan alustuksella, jossa Báthoryn arvellaan sairastaneen epilepsiaa tai muuta neurologista sairautta. Runoista on luettavissa vammaisnäkökulmaa. Kuvastossa on sairaaloita, leikkaussaleja, diagnooseja ja operaatioita. Toisaalta myös tivoli, luonnonoikkuja ja murhanhimoa.
Uutismateriaalia siteeraavassa runossa rinnastetaan vankien tarkkailuhaalarit, vanhuksen hygieniahaalari ja päiväkodin pihalla kurahaalarissaan housuunsa pissaava lapsi. Tekstissä on kiukkuisuutta ja väkivaltaista kuvastoa, jota heijastellaan historiallisten hahmojen kautta. Báthoryn lisäksi kohdataan lantiostaan lävistetty Frida Kahlo ja silmänsä puhkaiseva Lucia.
miksi yrittäisin puhua
jos minua varotaan jatkuvasti
menen ennen pitkää rikkipitkävartisten ruusujen maailmassa
päätän olla tunteiltani
kitukasvuinenjos vielä joku kutsuu reippaaksi
turvaudun väkivaltaan
Jos vain muuttuisin toiseksi on mielenkiintoinen, puhutteleva runokokoelma. Se on vähän rujo, kulmikas ja tyly, mutta syystä; ei kai tämä kuin heijastele vammaisia ja muita marginalisoituja tahoja kohti suuntautuvaa rakenteellista väkivaltaa. Runoissa on kuitenkin purevaa huumoriakin, ei silkkaa synkistelyä ja goottilaista verilöylyä. Siispä suositus tälle ajatuksia ravistelevalle runoteokselle!
Kansikuvan tekijän nimeä ei kerrota, ellei se sitten jää juuri kirjaston viivakooditarran alle. WSOY:n sivuilta tekijäksi paljastuu Emmi Kyytsönen, joka onkin tehnyt paljon todella kauniita kirjankansia. Kansi on vaikuttava ja mieleenjäävä; kirja on muutenkin kokonaisuutena kaunis esine.