Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kielitajultaan Mikko Rimminen on ilman muuta omaperäisimpiä nykykirjailijoitamme. Hän suosii pitkiä virkerakenteita, itsekeksittyjä sanoja ja adverbeja. Rimmisen kieli ei tottele mitään konventioita, vaan Rimminen kirjoittaa juuri niin kiemuraisesti kuin haluaa.
Ympärillä ilta alkaa mytistyä kohti pistettä, jossa elokuun potentiaali, pakahduttava täyteys ja lääkeyliannostusmaista kuvakieltä lietsova havaintokirjo on herahtamaislillaan yhtenä suurena pisarana aistimiin: kultainen valo, kihelmöivä linimenttimäinen lämpö, kaupunkiluonnon lauluton humina ja aavistus sakeasta, hyväilevästä pimeydestä, joka jo rapisee pihavaahteroiden öyheässä ja möyheässä lehvästössä.
Rimmisen aiheet löytyvät kaupungista, erityisesti Helsingistä. Pussikaljaromaanin Kallion ja Pölkyn Kaivopuiston sijasta nyt liikutaan Kruununhaassa, tai oikeastaan yhdessä sen taloyhtiöistä, ja siinäkin tarkkaan ottaen vain yhden miehen pään sisällä. Jos se näyttää siltä on romaani herra Lyysälästä, tai oikeastaan romaani herra Lyysälälle, Lyylle, sillä tarina kerrotaan sinä-muodossa. Lyy on ikääntyvä erakkohenkinen mies, jolle kommunikointi normaalisti muiden kanssa tuntuu olevan täysin mahdotonta. Kotitalon pihalla leikkii Sipi-poika, joka jostain syystä on kiintynyt Lyyhyn. Myös Lyy tuntee jotain erityistä poikaa kohtaan. Valitettavasti Lyy ei ole kovin taitava ihmisten kanssa, ja niinpä tapahtumat alkavat eskaloitua kohti draamaa, jossa voi käydä pahastikin.
Mikko Rimmisen päähahmot ovat usein jotenkin reppanoita, eikä herra Lyy ole tästä säännöstä poikkeus. Kaikessa epäonnisessa kohelluksessaan Lyy ei ole varsinaisesti rakastettava hahmo, mutta ymmärrettävä kylläkin. Sinä-kerronta tuo tähän jotain erityistä, erilaista, omalaatuista intensiteettiä. Kun sanat on suunnattu koko ajan suoraan päin Lyyn kasvoja, menee se, miten Lyy itse kaiken kokee, sulavasti sekaisin ulkopuolisen todellisuuden kanssa. Lopputulos on kiehtova mössö, mustan huumorin ryydittämä umpisolmu, jota on melko raskasta mutta kuitenkin sangen nautinnollista lukea. Suosittelen!
