Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maailmassa julkaistaan vuosittain tuhansia kirjoja ja vain murto-osa niistä eksyy lukulistoillemme, omiin kirjahyllyihimme ja vaikuttaa jollakin tavalla arkeemme. Minulle Jopa taivas on meidän on tänä kesänä yksi näistä harvoista kirjoista.
Paolo Giordanon teos onnistuu olemaan yhtä aikaa herkkä ja raskas lukukokemus ihmisten välisistä suhteista, Italian auringosta ja maailman oletuksista meitä kaikkia kohtaan.
Päähenkilö, nuori Teresa, viettää kesälomiaan vuosittain mummonsa luona kaukana kotoa ja kaukana pienen tytön mielenkiinnon kohteista. Yhtenä elokuun pitkistä ja kuumista kesäpäivistä Teresa tapaa kolme kasvattiveljestä, jotka asuvat läheisellä maatilalla.
Poikien erilaiset elämäntottumukset kiehtovat nuorta Teresaa. Pian kolmikosta tulee nelikko, joka viettää päivät maatilan askareita tehden ja illat raamatunkohtia kuunnellen. Tämän lähemmäksi täydellisyyttä he eivät koskaan tule pääsemään.
Paksun romaanin edetessä pääsee uppoutumaan maatilan elämään ja tutustumaan Teresaan, Tommasoon, Nicolaan ja Berniin. Vuodet vierivät, lapsista tulee nuoria ja nuorista tulee aikuisia. Ensirakkaus, kapinointi vanhempia vastaan ja kaikki ne maailman huolet, jotka tuntuvat nuoruudessa tärkeiltä ovat osana elämää. Teresa ja Bern rakastuvat, kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan on suurempaa kuin koskaan. Riittääkö vanha ja turvallinen maatila enää sellaisenaan?
Säröt ilmestyvät, vauhti kiihtyy. Ovatko nelikon vuosien saatossa luodut rikkumattomilta vaikuttaneet siteet vahvempia kuin niiden väleihin ilmestyneet salaisuudet? Vahvat eriävät mielipiteet, halu muuttaa maailmaa ja maailman halu muuttaa heitä iskevät täydellä voimallaan aikaisemmin täydelliseksi ajateltuun paratiisiin.
Ajan kuluessa Teresa yrittää saada kiinni siitä onnesta ja rauhasta, jonka hän nuoruuden oliivilehdossa aikanaan löysi.
Elämän huomaamatta väärään suuntaan kääntyminen voi tapahtua kenelle tahansa. Jälkikäteen kysymysten esittäminen ja järjellä ymmärtäminen on raskasta. Ja siltikin niin samaistuttavan haikeaa.
Jopa taivas on meidän on uusi lempikirjani.