Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjastonhoitaja Aina on luvannut sinä kesänä antaa kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi… Niin alkaa muodostua jono!
Aina asuu miehensä Aarnin kanssa omakotitalossa ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin tai sitten ei. Aloin lukea kirjaa tietämättä siitä oikein mitään ja kun laskin sen kädestäni, olin ihan samassa pisteessä. Jono on niin erikoinen kirja, että ehkä se jääkin sen takia mieleen. Ihan heti ei uskoisi, että jonosta saa kirjan aikaiseksi, mutta käsittääkseni kyse onkin farssista.
Jono muodostuu siis miehistä, joita on paljon. He ovat niitä, joille Aina on luvannut antaa. Silti en huomannut montaakaan kohtaa, missä joku olisi pyytänyt, saati että Aina olisi antanut. Tai sitten se kävi niin rivien välissä vaivihkaa, etten huomannut. Jono vain kasvoi kasvamistaan, niin että oli saatava paikalle bajamajatkin. Tarina rönsyili niin, että pysyäkseen jotenkin mukana, oli annettava vain mennä. Monta kertaa olin antaa periksi, mutta jokin tekstissä vaan kiehtoi ja oli pakko lukea.
Inhosin Ainaa. Millään en saanut itseäni ymmärtämään sitä, miksi hän sen jonon halusi! Hänen kotiapulaisensa Eekku oli himpun verran helpompi. Sympatiani olivat kuitenkin Aarnin puolella. Aarni, joka aluksi vaikutti ihan nysvältä, oli kuitenkin kirjan suht täyspäisin.
Uskoisin, että tällä kirjalla on lukijansa. Minä jään vielä odottelemaan jälkimakua.
