Nina Rousu lähtee parikymppisenä pakoon Tornion pakkasia au pairiksi Texasiin. Vuosi Amerikassa ei kuitenkaan hälvennä nuoren naisen levottomuutta, eikä Suomesta tunnu löytyvän onnea eikä omaa paikkaa. Niinpä Rousu muuttaa ystävänsä kanssa Lontooseen, josta matka jatkuu pian vapaaehtoistyöhön Mosambikiin. Pari vuotta vierähtää matkaoppaana Egyptissä, jonka jälkeen Rousu päätyy sukellusoppaaksi ensin Dominikaanisen tasavaltaan ja lopulta Lähi-itään Omaniin. Kun oma paikka ei löydy sieltäkään, Rousu palaa Lontooseen, jossa hän tapaa tulevan miehensä. Troy on diplomaatti, joten seikkailu on vasta alussa: kolme vuotta Ugandassa vaihtuu kuin huomaamatta kolmeksi vuodeksi Keniassa, ja perhe kasvaa kahdella pojalla. Seikkailu onkin vasta alussa.
Joko ollaan perillä? on mahdottoman vetävästi kirjoitettu matkakertomus. Samalla se on kertomus oman paikan ja oman roolin etsinnästä sekä lopulta myös äitiydestä paikoitellen hyvinkin haastavissa olosuhteissa. Rousun elämään on mahtunut paitsi monta maata myös monta seikkailua, ja molemmista hän osaa kertoa hyvin elävästi ja koskettavasti, huumoria kuitenkaan unohtamatta. Kirjan voikin lukea sekä matkakertomuksena että viihdyttävänä muistelmana torniolaistytön seikkailuista maailmalla. Miltä tuntuu rakentaa soijaburgerkojua slummissa, ratsastaa kamelilla krapulassa tai soluttautua suurlähetystön vaimojen kahvikutsuille, kun on tottunut enimmäkseen elämään kuin rantapummi? Rousun kirjan lukeekin ihan ilokseen, vaikka itse ei kaukokaipuusta kärsisikään.