Tämän kirjan mukana pääsee matkalle. Suonna Kononen meloo muutamia jokia ja kertoo, mitä siellä näkee ja mitä siellä on joskus tapahtunut ja kenen toimesta.
Kajakki lasketaan vesille Pohjois-Karjalassa Onttolan sillan kupeesta ja kuljetaan Höytiäisen ja Marjalan kanavien kautta. Matkaa jatketaan pätkittäin ja kierrellään ympäriinsä, välillä itsekseen ja toisinaan tyttären kanssa.
Lukijan on helppo olla mukana, koska kuvia on paljon ja niistä näkee minkä näköistä missäkin on. Suonna kertoo paljon kirjailijoista ja eritoten niistä, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Saa siis kivan paketin kulttuurihistoriaa.
Kirjan kuunteleminen oli kiva kokemus, sillä Suonna on sen itse lukenut ja koska juuri silloin olin seikkaillut Joensuussa, Liperissä, Viinijärvellä ja Valamossa, niin olipa tuttuja paikkoja. Varsin hauskaa oli se, että Suonna kertoi pakinoitsija Tiituksesta. Olin juuri käynyt ottamassa kuvan hänen muistomerkistään ja ottanut selvää, kuka Tiitus oli. Minulla oli siis opas Viinijärvellä ja sain kuulla, missä se Taipaleenjoki kulkee. Niinpä tuli vinha tunne, kun kuuntelin Suonnan tarinaa samasta paikasta.
Moni paikka oli sellainen, jossa en ole käynyt, kuten vaikkapa Iijoki, minne sijoittuvat sitten Kalle Päätalon tarinat. Juankoskelta tulee juttua Juicesta. Vaan aika lailla pysytellään muuten siellä Pohjois-Karjalan alueella, kunnes kirjan lopussa ollaankin Kymijoella, joten taas saa fiilistella tutuilla paikoilla.
Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta tavattomasti ja kun sen kuuntelee, niin se on ihan kuin olisi jonkun kivan matkaoppaan mukana, joka välillä muuten laulaakin. Äänikirjassa ei kuitenkaan ole kuvia ja niitä voi sitten ihailla, samalla kun lukee kirjaa! Tämmöisiä kirjoja voisi olla enemmänkin, miss’ ei olla yhden asian äärellä vaan katsotaan hiukan laajemminkin.