Aki Salmelan seitsemäs (kansilieve sanoo kuudes, mutta laskee vain Tammen julkaisemat) runokokoelma vuodelta 2014 ottaa kokonaisuutensa rakenteeksi korttipakan: enimmäkseen sivun mittaiset runot on nimetty korttien mukaan ja järjestetty maittain. Lopussa on vielä teoksen nimiruno, jokeri.
Kokoelma kyseenalaistaa heti alkajaisiksi totisuuttaan siteeramalla mottonaan Batmanin Jokeria: Why so serious? Aika vakavaa sävyä runoissa kuitenkin on. ”Kaikki me kuolemme. Kaikki me elämme.” filosofoi ristiässä, ja jatkaa: ”Totta kai se on vakava asia. Tietenkään se ei ole vakava asia.” Otapa tästä selvää. Pohdiskeleva, ajatteleva sävy näitä runoja kuitenkin yhdistää. Jokeri on mietteliäs kokoelma.
Korttipakkarakenne herättää tietysti ajatuksia. Kirjassa järjestys on sidottu, mutta korttipakan luonteeseen kuuluu olennaisena osana sekoitettavuus. Miten runot toimisivat sattumanvaraisessa järjestyksessä luettuna? Ruudut ovat yhtenäistä proosarunopötköä ja risteissä on kolme erillistä säkeistöä. Hertoilla ja padoilla ei ole tällaisia selkeitä ulkonäköpiirteitä, mutta hertoissa puhutaan rakkaudesta ja sydämistä ja padoissa puhuu kenties joku vanheneva, kuolemaa lähestyvä ääni.
Vähän vaikea kokoelma Jokeri minulle oli; en oikein tahtonut saada sen runoista selkeää otetta. Jotkut yksittäiset runot toimivat kyllä hyvin, mutta kokonaisuus ei silti iskenyt parhaiden runokokoelmien tavoin. Ei huono, ei erinomainen; lukemisen arvoinen, kyllä.
Pureskeltavaa tässä kyllä on. Jos teoksen tutkailu kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Juha Raution gradun Merkitty pakka : teoskokonaisuuden poetiikka Aki Salmelan runokokoelmassa Jokeri vuodelta 2017. Siinä Jokeria paloitellaan hyvin huolellisesti.