Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jo kansikuva on puistattava: se esittää Jokerin ylimeikattua ja viilleltyä suuta. Tarinassa Gotham Cityn tutut rikolliset on kuvattu toisin kuin aiemmin: Killer Croc on Jokerin juoksupoika, Harley Quinn strippari ja Arvuuttaja kampurajalka. Batman tulee mukaan vasta lopussa, tämä tarina kertoo Jokerista.
Juttu saa alkunsa kun Jokeri vapautetaan tuntemattomasta syystä Arkhamin vankimielisairaalasta. Hänen on osoitettu olevan terve, vaikka heti nähdään että kaikkea muuta. Nuori nousukas Jonny Frost pyrkii Jokerin lähipiiriin, ja Jokeri tahtoo palauttaa hajonneen rikollisorganisaationsa loiston. Kuten monissa parhaissa Batman-tarinoissa, Batman on ainoastaan ratkaiseva voima joka lopussa syöksyy paikalle ja pistää rikolliset ojennukseen.
Tarina on hyvä ja sokeeraava. Käsikirjoittaja Brian Azzarello on onnistunut luomaan kaikkein pelottavimman Jokerin mitä ikinä on tehty, jopa hullumman kuin Heath Ledgerin esittämä Jokeri. Pelko välittyy lukijalle, kun Jokerin mielipuolisuus ja arvaamattomuus voivat kääntää tarinan mihin suuntaan tahansa.
Juoni etenee verkkaisesti ja juuri hitaus paljastaa Azzarellon tekstin heikkoudet. Kohtaukset ovat usein täysin käsittämättömiä ja vika on Azzarellon kerrontatavassa. Dialogi on täyttä hölynpölyä, henkilöt puhuvat jostain aivan muusta ja toistensa ohi.
Kohtausten vaikuttavuus ei tule dialogista, vaan asetelmasta. Jännitteet on taitavasti rakennettu ja Azzarellon teksti tuntuisi toimivan paremmin kertovana proosana. Dialogi on kuin päälle liimattu välttämätön paha. Lisäksi Azzarello lopettaa lauseen aukeaman päätteeksi kolmeen pisteeseen, ikään kuin tarinan imu ei muka riittäisi jotta lukija kääntää sivua. Loputtomasti toistuessaan maneeri alkaa ärsyttää.
Kuvittaja Lee Bermejon piirrosjälki on kulmikasta ja muistuttaa raapimista. Jälki on vaikuttavaa, mutta hahmojen ulkonäkö vaihtelee ruudusta toiseen, ja kasvonilmeet ovat turhankin realistisia ja pysähtyneitä muuhun piirräntään nähden.