Pikkukaupungin – joka sittemmin osoittautuu mitä ilmeisimmin olevan Porvoo – puiston roskalaatikosta löytyy tunnistamattoman miehen ruumis. Kyseessä on mitä ilmeisimmin henkirikos, mutta miksi ruumis on riisuttu alastomaksi? Entä miksi ruumis on täysin karvaton?
Juttua alkaa tutkia komisario Juha Muhonen ryhmineen, mutta eipä aikaakaan, kun rannasta löytyy toinen, tällä kertaa hukkuneen naisen, ruumis. Kyseessä saattaa olla itsemurha, mutta murhaa ei nytkään ole täysin suljettu pois. Ja sitten tapahtuu vielä kolmaskin outo kuolemantapaus, joka selviää heti murhaksi. Pikkukaupungin rauha on rikottu pysyvästi. Muhosen ohella tapahtumat askarruttavat myös eläkkeellä olevaa historianopettajaa Hilkka Alitupaa, mutta onko hän kenties itse murhaaja?
Jaana Lehtiön esikoisromaani on varsin näppärää rikosviihdettä. Tapahtumia, ruumiita ja juonia on ehkä vähän liiankin runsaasti: mukaan on saatu liitettyä wiccalaisuutta, Viron mafiaa ja uskonnollisia viitteitä. Tästä syntyy lukijalle helposti se esikoisromaanille ominainen vaikutelma, että kirjailija on halunnut kertoa ihan kaiken, mutta vähempikin olisi toki riittänyt.
Henkilöhahmot, joita heitäkin monine sivuhenkilöineen on kovin runsaasti, ovat ainakin päähenkilöiden osalta taitavasti kuvattuja. Erityisesti komisario Juha Muhonen, alituisesti pullaa hinkuava poliisi, on sympaattinen, vaikka muistuttaakin jonkin verran pohjoismaisia kollegoitaan verenpaineineen.
Joka tapauksessa Myllylahti tekee hyvää työtä tuodessaan esille kotimaisia dekkaristeja, ja Lehtiön kynänjälkeä voisi olla kiinnostavaa lukea tulevaisuudessakin.