Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joka lapsia ja koiria rakastaa on jo neljäs Jackson Brodie -dekkari, ja Kate Atkinson ei tälläkään kertaa erehdy. Kirja on täynnä Atkinsonille niin tyypillisiä piirteitä: on monessa aikatasossa tapahtuvaa kerrontaa, erillisiä juonia jotka vähitellen punotaan yhteen, kirjallisia viittauksia, kadonneita henkilöitä ja mustaa mutta omalla tavallaan hyvin älykästä ja hersyvää huumoria.
Ex-poliisi, nykyinen yksityisetsivä Jackson Brodie etsii tällä kertaa erään adoptoidun tytön juuria, mutta kesken tutkimusten hän sattuu näkemään, miten pientä koiraa kaltoinkohdellaan, ja hetken mielijohteesta hän sieppaa koiran, joka sitten seuraa häntä uskollisena kumppanina läpi moninaisten vaiheiden.
Samaan aikaan toinen romaanin keskeinen henkilö, ex-poliisi, nykyinen vartiointiliikkeen pomo Tracy Waterhouse näkee miten pientä tyttöä kaltoinkohdellaan, ja aivan yhtä impulsiivisesti hän ostaa tytön 3000 punnalla tämän tunnetusti kevytkenkäiseltä äidiltä. Tracy kiintyy sitten kovasti tähän omalaatuiseen Courtney-tyttöön, ja pian maa alkaa polttaa heidän allaan: on parasta paeta, mutta tapaus ei olekaan aivan yksinkertainen.
Kolmantena henkilönä kirjan nykyaikatasossa kulkee ikääntyvä näyttelijä Tilly, joka kärsii varhaisesta dementiasta. Hänen yhteytensä tapahtumiin tuntuu aluksi olemattomalta, mutta eipä Atkinson olisi Atkinson, jollei hän loppua kohti sitoisi Tillynkin juonen osaksi.
Lisäksi kirjassa kulkee toinen aikataso eli vuosi 1975, jolloin Tracy toimii aloittelevana poliisina melko eksentrisen poliisiyhteisön keskellä. Totta kai näillä varhaisilla tapahtumilla on yhteys nykyisyyteen, mutta sekin aukeaa vasta vähitellen.
Joka lapsia ja koiria rakastaa oli valloittava lukukokemus. Se on dekkariksi tosin melko haastava ja kirjallisesti kunnianhimoinen, mutta palkitsee kyllä lopuksi keskittyneen lukijansa. Aivan yhtä hurmaava tämä kirja ei ollut kuin viime vuonna ilmestynyt loistava Elämä elämältä, mutta sille tasolle onkin sitten pääsemistä. Atkinsonin loistava humoristisuuden, traagisuuden ja henkilöhahmojen taju pitää yllä lukunautintoa silloinkin, kun juonen kuviot tuntuvat ehkä liiankin monimutkaisilta ja uskomattomilta. Jälleen kerran on hehkutettava Kaisa Katteluksen erinomaista suomennosta.
