Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaupungissa asuu vielä yksi dinosaurus. Dinosaurus, jota kukaan ei näe. Tai ehkä kukaan ei halua nähdä, koska kaikkihan tietävät, ettei dinosauruksia enää ole. Tai ehkä he eivät vain näe sitä, mikä on heitä lähellä. Jura kuljeskelee öisin pitkin kaupungin katuja ja syö elääkseen ihmisten jälkeensä jättämiä roskia, tosin styroksipakkaukset aiheuttavat vatsanpuruja… pizzalaatikot ja karkkipaperit käyvät kyllä hyvinkin. Lisäksi hän kerää tyhjiä pulloja ja purkkeja sekä palauttaa ne kauppaan tosi hankalalla menetelmällä.
Juralla on kehittynyt hajuaisti, jolla hän pystyy tunnistamaan surun erikoisen tuoksun. Siksi hän eräänä iltana tapaa murheellisen perheen, jonka äiti on kuollut ja lapset isänsä kanssa surevat sekä äitiä että miettivät toimeentuloa. Samana yönä Jura tapaa Johanneksen, josta tulee hänen kaverinsa. Mukaan kolmikkoon liittyy myös rotta Läntinen, joka välillä saakin yöpyä Johanneksen sukkalaatikossa. Kolmikko miettii, miten he pystyisivät auttamaan surullista perhettä. Ikävä kyllä kokeiltavat keinot ajavat heidät kaikki vaikeuksiin. Ainakin Johannes joutuu ongelmiin sekä koulussa että kotona ollessaan vain rehellinen. Aikuiset kun eivät halua uskoa mitään, mitä eivät itse näe!
Kirja on herkkä, hauska, surullinen ja välillä hurmaavan asiallinen. Kuitenkin se osaltaan taistelee aikuisten maailman kaikkitietävyyttä, kiirettä ja täsmällistä suunnittelua vastaan. Kieli on kaunista ja tunnelmat ovat hyvin aistittavissa. Kirjan kuvitus on erittäin kaunista ja sadunomaista, nuori kuvittaja on tehnyt hienoa työtä. Kuvat vievät mielikuvituksen vielä uudelle tasolle.
Kirsti Ellilä sai edellisestä lastenkirjastaan Majavakevät arvostetun Arvid Lydecken -palkinnon vuonna 2013. Tämän kirjan toivoisi saavan vielä enemmän mainetta ja kunniaa, sillä minusta tämä oli Majavakevättäkin onnistuneempi. Kuvittajalle, Loviisa Raussille, toivon lisää töitä, mainetta ja kunniaa, sillä hänellä näyttää olevan taito ja kyky muuntautua sekä sopeuttaa omat työnsä kirjan sisältöön.
Kirja sopii mielestäni jokaiselle – myös aikuisille – luettavaksi itse tai kuunneltavaksi. Lapsista varmasti esikoulu- ja alakouluikäiset ovat eniten ihastuneita Juraan ja Johannekseen, mutta täytyy sanoa, että tarina oli minustakin erittäin kaunis ja liikuttava (ja kuvatkin sopisivat omalle seinälle)!