Joensuun kaupunki täytti viime vuonna 175 vuotta. Oli aika täydentää puuttuvaa historiaa. Sisältönä on neljä kaiken kattavaa sektoria: maakuntakeskus, elinkeinoelämä, sivistys ja vapaa-aika sekä terveys ja sosiaalinen hyvinvointi.
Pikkukaupungista on kehittynyt asukasluvultaan Suomen 12. suurin kaupunki, samalla kaupungin pinta-ala on paisunut lähikuntaliitoksilla; kaupunki yltää valtakunnan itärajalle saakka.
Elinkeinoelämän puolelta löytyy liikemies Laakkosia ja Bromaneja, valtakunnan päättäjiä Antti Kukkosesta Esa Timoseen. Kaupunginjohtajasarjassa kuuluisin nimi on yhä Aaro Heikkilä omapäisine, näkyvine tempauksineen. Myös urheilukaupunkina Joensuu on tunnettu koripallon, jääkiekon ja pesäpallon kautta.
Kursorisesti, mustavalkokuvista nauttien, lueskelin paksun kirjan muut osiot, sen sijaan sivistystoimeen paneuduin halulla hartahalla, sillä olenhan 1960-luvulta 1980-luvulle kaupungin koulutuksesta ja vapaa-aikatoimesta nauttineena niin sanottu kokemusasiantuntija. Poikalyskan kolunneena, armeijan vapaa-ajat kaupungissa viettäneenä, opettajakoulutuksesta nauttineena, jopa opeviransijaisuuksia tehneenä oli mukava palata noiden aikojen tapahtumiin. Siihenkin Turkan aiheuttamaan teatterikriisiin, jota muistellessa palaili muutamat unohtuneet yksityiskohdat ulkopuolelta opuksen mieleen.
Joensuun historia VIII on kaiken kaikkiaan helppolukuinen historian kirjaksi. Jokainen löytänee ainakin oman alansa tapahtumista mielenkiintoista luettavaa. Historian approbaturin melkein suorittaneena yllätyin kirjan selkeydestä.