Tätä kirjaa osasin odottaa, sillä luettuani Ari Wahlstenin edellisen kirjan Kosteiden mestojen balladi, olin myyty.
Jobikirjassa on sama henkilö, Aaron Walden, kuin edellisessäkin kirjassa. Päähenkilö kertoo ominaiseen tyyliinsä elämänsä työpaikoista ja niitä riittää. Jokaiselle työpaikalle on tyypillistä se, että hän ei ole missään kovinkaan pitkää aikaa. Lyhytkestoisuus ei johdu siitä, että päähenkilö olisi huono työntekijä vaan ihan muista syistä.
Niitä muita syitä on naiset, useimmiten muiden naiset. Lisäksi väärinkäsitykset ja hulvaton elämä, jonka aikatauluja säätelevät naiset ja juopottelu. Krapulan takia Walden ei ole pois töistä, sillä hän ei kärsi krapulaa. Ystäväpiiri koostuu mitä moninaisimmista tyypeistä. Harrastuksena on harrastajateatteri ja sen kuvaaminen on yksi tämän kirjan mielenkiintoisimmista osioista.
Parasta on kuitenki teksti, se uskomaton kieli, joka kulkee niin jouhevasti, on maustettu niin hulvattomalla huumorilla, että olisi paikka paikoin halunut lukea kirjaa ääneen koko kansalle.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat hetkeksi unohtaa oman arjen harmauden, hihitellä Aaron Waldenin elämän mutkille ja hurjille kaarteille.