Elämä ei todellakaan mene kaikilla, kuten piti! Odotukset ovat olleet suuria, mutta uskaltaminen ehkä liian pientä.
Jo nyt on! kertoo tarinan Teresestä, joka ei haluakaan enää olla raskaana – jo kaksi lasta ja tämä vielä pitäisi jaksaa! Tänä yhtenä päivänä hän saa kuitenkin olla vapaana. Vai saako? Kun ystävättäret tuppaavat väkisin kylään, nuohooja on tulossa ja naapurin aikamiespoika aiheuttaa outoa kuohuntaa syystä jos toisestakin sekä vielä supistelee, ei elämä ole herkkua.
Kevin puolestaan työskentelee huoltoasemalla, tänään paistellen pullaa ja haaveillen Jessicasta sekä muistellen upeaa menneisyyttään suurena jalkapalloilijatoiveena. Nuori mies on kuitenkin hiukan reppanan ja saamattoman oloinen. Jessicallakin on haamunsa menneisyydestä; kuolleen isän muisto vaivaa ja onhan tässä vähän muutakin tekeillä. Hänen äitinsä Lydia taas tuntuu voivan varsin hyvin, etenkin keskustellessaan ja juodessaan kahvia kuningatar Sonjan kanssa. He ovat niin hyviä ystäviä, että vain harva ymmärtää tai edes tietää tästä jännittävästä ja ymmärtäväisestä suhteesta.
Muillakin romaanin henkilöillä on omat pienet omituisuutensa, tai ehkä oikeastaan tavallisuutensa. Kaikki etsivät jossain mielessä muutosta elämäänsä, mutta joutuvat kuitenkin tyytymään siihen, mitä on käsillä. Pulla ei siis tuoksu joka kodissa, huoltoasemalla kylläkin.
Tämä on norjalaisen Heidi Linden ensimmäinen suomennettu teos ja voin vain toivoa lisää. Jostain syystä tämä vetoaa suomalaiseen mielenmaisemaan hyvin. Tarinat kietoutuvat toisiinsa ja lopputuloksesta ei voi päivän päätteeksi olla varma kukaan. Linde kirjoittaa suoraa, reilua ja railakasta proosaa kaunistelematta. Henkilöihin on helppo samaistua ja ainakin itse luin tämän lähes herkeämättä nauttien myös hiukan omalaatuisesta ja piikikkäästä huumorista.
Suosittelen kaikille kimuranteista ja epämääräisistä ihmissuhteista, norjalaisuudesta sekä hyvästä viihdekirjallisuudesta pitäville.