Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Janne Huilajan kuudes romaani on tarina hiljaisen pohjoisen miehen syrjäytymisestä. Tarina Tarmosta, josta koulukaverin nimittämänä tuleekin Jimi. Jimin elämäntarina vuorottelee elämästä lapsuuden suurperheessä ja tässä päivässä, eläkeläisenä ja yksinäisenä poikamiehenä.
Jimi tottui tekemään töitä jo nuorena, ryskäämään rankasti metsurina ja olemaan välillä kortistossa. Työnhävitystoimisto tarjosi sittemmin kurssitusta, mutta armeijassa saadun selkävian seurauksena hän ei kaikkiin hommiin enää pysty. Jimissä alkaa olla myös vähän työnvieroksujan aineksia. Toisaalta isä, Jani, alkaa dementoitua ja tajuaa sen itsekin. Äiti kaipaa apua isän silmälläpitämisessä ja jotenkin mies ajautuu hieman peräkamaripojaksi.
On hänelläkin ollut unelmia naisista, kirjeenvaihtokavereita ja joitakin tapaamisia. Mutta kukapa hänestä, köyhästä ja mitättömästä miehestä. Onneksi on muutama ystävä, ainakin Matti – Matti, joka välillä häipyy teille tietämättömille ja yhtäkkiä palaa maisemiin. Välillä napataan vähän kostuketta ankean arjen kestämiseksi, parhaina päivinä ihan kaupasta asti, toisinaan taas tyydytään harmaaseen keskenkäyneeseen kiljuun. Tarinointi on miesten parasta antia myös toisilleen. Joskus humalapäissään tulee keskusteltua ihan vakavia ja asiallisiakin asioita, suomalaisen jäyhän miehen tapaan.
Kirja on todenoloinen, rehellinen ja vahva tarina Lapin miehen ja monen hänen ystävänsä hiljaisesta syrjäytymisestä. Ei ole töitä, ei ole myöskään rahaa. Ei omaisuutta eikä naista lähellä. On vain elettävä sitä pientä elämää, johon pystyy.
Mielestäni tämä on Huilajan paras romaani tähän mennessä, aito ja välillä riipaiseva, jos toki mustaa huumoriakin joukosta löytyy. Suosittelen niille, jotka syyllistävät jo syrjäytyneitä, työkyvyttömyyseläkkeelle vaivoin päässeitä, humalaan toisinaan itsensä juovia ihmisiä, jotka eivät ole jaksaneet olla mukana tässä oravanpyörässä! Tämä on myös mielestäni jonkinlainen kunnianpalautus jokaiselle yksinäiselle, iäkkäämmälle poikamiehelle, joka ei ujouttaan tai vaatimattomuuttaan ole perustanut vakituista suhdetta toiseen sukupuoleen. Kaikille ei elämä ole jakanut niitä parhaimpia korttejaan.