Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jerusalem on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kaupungeista: kahden kansan pääkaupunki ja kolmen uskonnon pyhä paikka. Sen asutus on alkanut jo noin 5 000 vuotta sitten ja sitä hallitsivat useammatkin eri kansat, mutta vasta juutalaisten tultua valtaan noin 3 000 vuotta sitten kaupungista tuli suuri pääkaupunki ja uskonnon keskus.
Tästä alkaa Jerusalemin uskonnollinen historia, joka on lopulta monimutkaista ja veristäkin kautta linjan. Kaupunki on milloin kenenkin hallussa ja rakennuksia tuhottiin samalla kun sotilaita ja asukkaita teurastettiin. Uskontojen nimissä, tottakai. Kolmen uskonnon pyhä kaupunki, jolla on näin väkivaltainen historia ja jossa ei ole tuhansiin vuosiin eletty pysyvän rauhan aikaa? Kaikki ovat lyöneet leimansa kaupunkiin, niin juutalaiset kuin ristiretkeläiset, pyhiinvaeltajat, muslimit sekä kristityt erilaisine lahkoineen. Kaikki ovat myös taistelleet kaupungin herruudesta vuosituhansien aikana, taisteluita on käyty niin toreilla kuin temppeleissäkin sekä pyhillä paikoilla.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen todettiin, että Palestiinaan voitaisiin perustaa valtio juutalaisten kansalliseksi kodiksi ja juutalaisten maahanmuutto lisääntyi huomattavasti. Juutalais- ja arabiväestön keskinäiset kahinat kuitenkin yltyivät terrorismiin asti jo tuolloin. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Israelin valtio ja sota arabimaita vastaan alkoi. Israel sai lopulta puolet Jerusalemista vanhojen pyhien paikkojen jäädessä Jordanian puolelle, kunnes 1967 Israel valloitti koko Jerusalemin.
Kirjassa käydään läpi historiaa myös aivan viime aikoihin asti, jopa yllättävän tasapuolisesti kirjoitettuna. Kirjoittaja itse toivoo Jerusalemista kansainvälistä kaupunkia, jossa jokainen voisi rauhassa harjoittaa omaa uskoaan. Toivoa sopii, Jerusalem ja Israel ovat uutisten otsikoissa edelleen ainakin viikottain, joskus jopa päivittäin.
Jerusalem : kaupungin elämäkerta on hyvä, perusteellinen esitys kaupungin pitkästä ja vaiherikkaasta historiasta sekä todella kohtuullisen puolueettomasti kirjoitettu. Pieni miinus ehkä hivenen kuivasta esittelystä paikottain – toisaalta, historiaa ei aina voi saada eläväksi ja vuosiluvuillakin on merkityksensä. Montefiore on taatusti tutkinut hyvin lähdeaineistonsa, vaikkei siitä olekaan luetteloa. Lopussa on sen sijaan sukupuita, karttoja ja muuta mielenkiintoista lisämateriaalia.
Suosittelen kaikille historiasta sekä Lähi-Idän tilanteesta kiinnostuneille, jotka pitävät mittavista kirjoista. Itse luin tätä läpi rinnakkain muiden kirjojen kanssa, joka on itselleni sopivampi lukutapa. Hotkaista tätä ei uskalla, sen verran painavaa, tärkeää ja kammottavaakin historiaa on luvassa.