Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minna Rytisalo kuuluu niihin kirjailijoihin, joihin ihastuin heti ensimmäistä kirjasta asti, eli kun Lempi ilmestyi ja se ihastutti,sen jälkeen olen aina vain odottanut lisää. Rouva C. sitten niitti mainetta oikein huolella.
Mutta nyt Jenny Hill. Saadessani käsiini kirjan olin aivan ihastuksissani jo pelkästä kannesta. Siinä on jotain niin kaunista, että on melkein meditatiivista, kun sitä katselee. Kaikki on kohdillaan: tyyli, oivallus ja väri. Se hivelee sielua.
Entäs sitten sisältö! Kun lukijana on jo ikää hiukan karttunut, miten mukavaa on lukea kokemuksia siitä, miten nainen vanhenee. Sehän ei ole ongelma sinänsä, mutta miten siitä ajattelee, kun ikää karttuu.
Jenny Mäki ottaa avioeron. Liitto on kuihtunut, niin mikäs siinä. Kun hän alkaa elää omaa elämäänsä, hänestä tulee Jenny Hill. Hän ”kirjoittaa kirjeitä” Brigitte Macronille ja ne kirjeet olisi hyvä näyttää myös terapeutille.
Miten paljon on jäänyt elämässä käsittelemättä asioita? Miten Jenny alkaa miettiä ja käydä läpi juttuja, joita naiselta odotetaan. Kaikkea sitä, miten tulee olla ja käyttäytyä milloin ja missäkin tilanteessa. Käydään läpi myös sisarusten välinen juttu. Kumpi oli parempi tai hyväksytympi. Ikuinen asia, jos vanhemmat ovat asian sotkeneet.
Kaikki Ajattaret, Tuhkimot sun muut puutuvat peliin ja kertovat tosiasioita. Olin aluksi, että mitä hiton satuhahmoja, kunnes ymmärsin, että heilläkin oli sanat sanottavana ja vieläpä ihan ytimeen.
Minna Rytisalon kieli on kaunista ja nautittavaa. Sen ymmärtää ja sitä voi todella makustella, samalla kun se herättää omia ajatuksia, kokemuksia ja muistoja.
