Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nikolai Jeltyšev työskentelee miliisinä ja vahtii humalaisten selviämisasemaa. Hän on ollut rehti mies venäläiseksi miliisiksi eikä ole koskaan uskaltanut sen suuremmin käyttää asemaansa hyväkseen. Vaimo Valentina on kirjastonhoitaja, hieman nalkuttava ja pulska, mutta kelpo vaimo kuitenkin. Poika Artjom on kotona asuva vätys, ja toinen poika Denis on vankilassa pahoinpitelystä. Jeltyševien perhe ei ole täydellinen, mutta Nikolai uskoo, että jos elää ihmisiksi ja hoitaa työnsä, siitä palkitaan. Sitten Nikolain vahtivuorolla tapahtuu kauheita, ja hän menettää työnsä ja maineensa.
Jeltyševit pakkaavat tavaransa ja pakenevat vaimon kotikylään vanhan tädin luokse. Kylässä kaikki on kauheaa. Naapurit yrittävät huijata, tädin mökki on romahtamaisillaan, kaupasta ei saa vodkaa, ja pirtu maistuu myrkyltä. Palkkatyötä ei ole. Nikolai suunnittelee suuria ja rakentelee huussia, mutta lopulta kylän raskasmielinen tunnelma tarttuu häneenkin. Hän väsyy ja alkaa juoda pirtua, vaikka se pahanmakuista onkin. Valentina – ennen kunnioitettu kirjastonhoitaja – joutuu alentumaan torimyyjäksi ja lestinheittäjäksi. Artjom, laiska vetelys, onnistuu jotenkin saamaan paikallisen tytön raskaaksi ja ajautuu onnettomaan avioliittoon. Kaiken kukkuraksi vielä uudesta huussistakin tulee vino. Jeltyševien uusi elämä maalla on pelkkää nöyryytystä ja epäonnistumista.
Sentšin kirjoittaa lyhyesti ja selkeästi. Elämän kolhivien Jeltyševien tarina on täynnä mustaa huumoria ja tragikoomisuutta. Tyyli on venäläinen, mutta suomalainenkin ymmärtää Jeltyševien mielenliikkeitä ja alakuloa varsin hyvin. Kirsti Eran suomennos on hyvin taitava ja tavoittaa paljon venäläisestä puheenparresta. Harmillisesti kirjan loppu ei tee kunniaa Sentšinin siihen asti hyvin edenneelle perhedraamalle. Valentina-polon kohtalo on kovin julma. Toveri Sentšin, ole kiltimpi venäläisille isoäideille, he sentään kantavat harteillaan koko maata.