Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vaikka Ranskan uuden aallon ikoni olikin, Jean Seberg ei ole niitä näyttelijöitä, jotka ovat jääneet suurten kansanjoukkojen mieleen. Kirjaa lukemalla selviää nopeasti myös syy siihen; enimmäkseen huonoja ja jo unohdettuja elokuvia, sekä itseään toistavia langenneen naisen rooleja täynnä seksuaalisuutta, itsetuhoa ja paranoiaa.
Toisaalta nopeasti käy myös ilmi, miksi Sebergin tarina on siitä huolimatta kertomisen arvoinen. Keskilännen idealistisen Elovena-tytön rakettimainen nousu huipulle ja melkein yhtä nopea horjahdus alas on kenties tuttu tarina monelle tähdenlennolle. Harvempi has-been on kuitenkaan sekaantunut Mustien panttereiden toimintaan ja joutunut itsensä J. Edgar Hooverin ”mustalle listalle”. FBI:n vainokampanjat ja yhä pahenevat mielenterveyden ongelmat saivat Sebergin henkilökohtaisen elämän muistuttamaan enenevissä määrin hänen näyttelemiään rooleja.
Hulluuden kierre tai kuten Lauri Timonen Sebergin elämää kutsuu, kuolemantanssi, huipentuu vuoden 1979 syyskuuhun, kun Sebergin mädäntynyt ruumis löydetään autosta Pariisin syrjäkujalta – kenties murhattuna.
Timonen käy Sebergin elämän läpi elokuva elokuvalta. Ensimmäiseen rooliinsa iowalaistyttö valittiin kykyjenetsintäkilpailulla. Pyhä Johanna (1957) osoittautui kokemattomalle Sebergille koettelemukseksi, joka heti alkujaan tuhosi hänen itseluottamuksensa näyttelijänä. Esikoisroolia Jeanne D’Arcina on pidetty myös toisinaan enteellisenä, sillä kuten Timonen asian ilmaisee myös Sebergiä voidaan tulkita ”oman aikansa modernina marttyyrinä ja poliittisten näkemystensä takia uhrattuna”.
Filmografiasta löytyy joitakin mielenkiintoisia teoksia, mutta enimmäkseen Sebergiä vainosi roolien suhteen huono tuuri ja joidenkin luonne-arvioiden mukaan näyttelijättäreltä myös puuttui sellainen raaka kunnianhimo, joka olisi auttanut pyrkimään uralla eteenpäin. Lukijana ei voi välttyä tietyltä ajelehtimisen mielikuvalta, josta kertovat kenties myös Sebergin filmiprojektit aviomiehiensä kanssa, jotka kaikki olivat aikamoisia virhearviointeja.
Timonen sitoo Sebergin kokemukset myös laajempaan kehykseen, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun naistähti on joutunut huomaamaan, että naisen rooli tähtitaivaalla ei ole kovinkaan leveä. Roolit ovat enimmäkseen kapeita ja ikääntyminen ei tunnetusti ole näyttelijättärille armollinen. Myös Seberg rakensi ammatillisen identiteettinsä paljolti saamiensa ulkonäkökehujen varaan ja ulkonäön rappeutuminen ei ainakaan auttanut jo valmiiksi mielenterveysongelmien kanssa kamppailevaa näyttelijää.
Mihinkään bimbon rooliin Sebergiä ei silti voi ahtaa. Yhteiskunnallinen tietoisuus ja vastuuntunto olivat hänellä syvässä. Jopa niin syvässä, että Sebergin aviomies Romain Gary kuvasi vihaavansa Sebergin sinnikästä ja epärealistista idealismia, joka teki hänestä tyystin puolustuskyvyttömän.
Sebergin persoona hämmentää ja kiehtoo. Arka ja oikeudenmukainen maailmanparantaja ja yliseksuaalinen vamppi kohtaavat yhdessä ihmisessä, ristiriitojen ihminen todellakin! Sebergin kuolema ja persoona pysyvät loppuun asti kiehtovina mysteereinä. Jean Seberg: erään filmitähden nousu ja tuho on mielenkiintoinen ja synkkä kertomus, jota voi suositella vaikka Seberg tai hänen elokuvansa eivät ennestään tuttuja olisikaan.