Harvemmin tulee erikseen noteerattua kirjojen kansia, mutta nostetaan nyt heti Tuomo Parikan upea kansi esille: se huutaa kyberpunkia kaikessa violetinpinkissä loisteessaan. Kansi on todella kutsuva.
Välillä tuntuu, että kiinalainen kirjallisuus on yhtä kulttuurivallankumouksen kertaamista. Onneksi näin ei ole, vaan muutakin suomeksi saadaan. Jättömaa on kyberpunk-henkistä scifiä, jonka juuret ovat vahvasti tässä päivässä ja nykymaailman ilmiöissä. Tapahtumat sijoittuvat Piisaarelle Etelä-Kiinaan. Paikka on saanut nimensä siitä, että saarelle rahdataan maailmalta elektroniikkajätettä käsiteltäväksi.
Piisaaren yhteiskunta on kahtia jakautunut. On saarta hallitsevat valtaklaanit ja sitten jäteväki, joka tekee varsinaisen jätteenkäsittelytyön. Tilanne on lähtökohtaisesti virittynyt ja lähestymässä on myrskyä niin kuvainnollisesti kuin ihan kirjaimellisestikin taifuunin muodossa. Vallasta ja rahasta ovat kiinnostuneita valtaklaanien lisäksi kansainvälinen Wealth Recycle -yhtiö ja ympäristöaktivistit.
Jättömaan pääosaan nousee Mimi, katteettomien lupausten perässä Piisaarelle muuttanut arvoton jätteenkäsittelijä. Piisaarelle saapuva poikkeuksellisen vaarallinen jätekuorma muuttaa Mimiä pysyvästi ja tekee hänestä keskeisen tekijän, josta ovat kiinnostuneita kaikki.
Nimi Piisaari on kiinaksi 硅屿 ja kuulostaa samalta kuin Guiyu (贵屿) Etelä-Kiinassa. Guiyu on Chen Qiufanin kotiseutuja ja oli vuoteen 2013 asti maailman suurin elektroniikkajätteen kaatopaikka, jossa jopa 80% lapsista oli vaarallisia lyijypitoisuuksia veressään. Kun Jättömaa ponnistaa tästä synkästä todellisuudesta, tunnelma on valmis – siihen päälle on sitten kasattu sopiva lasti William Gibsonin klassikkoteokset mieleen tuovaa kyborgiteknologiaa ja tulevaisuusvisiointia. Lopputuloksena on varsin mehukas scifijännäri.
Kiitokset taas Rauno Sainiolle jälleen yhdestä oivallisesta kiinalaiskäännöksestä, etenkin sellaisesta, jonka aihe on näinkin ajankohtainen.