Jättiläinen kertoo kajaanilaisesta teinipoika Tanelista. Miehellä on mittaa 227 senttiä, mutta miehuuskoetta yhä puuttuu. Kaikkinaisen näytön paikka tuntuu tarjoutuvan nuorisoteatteriohjaaja Monan avulla. Mona hehkuttaa Tanelin näyttelijänlahjoja ja pyytää hänet mukaansa New Yorkiin teatteriguru Larryn kurssille. Voi pojat!
Kirjan alkupuoli on niin yksioikoisen maskuliinista puhetta ns. siitä ja sen puutteesta, että lukija alkaa odottaa, mikä tässä oikein on se juttu. Tanelin kanssa elämän suurta käännekohtaa odotellessa molemmille, Tanelille ja lukijalle, käy selväksi, että elämässä tapahtuu enimmäkseen pieniä asioita. Nekin vievät eteenpäin. Kajaanilainen kappalaisen poika kasvaa ulos terveydenhoitajaäidin ompelemista kamppeista. Valmiita housuja ei New York silti pojalle tarjoa.
Teos kohtelee yhteisön yliseksualisoitumista liioittelun ja satiirin ottein. Kurkistus teatterin kulisseihin on ilkikurinen. Taneli on kuitenkin hellyttävä hahmo, ja Monaakin kirjoittaja kohtelee inhimillisesti. New York on hauskasti hallussa. Kirja on nopeasti luettu ja siitä jää hyvä mieli. Ja jos oma nuoruus alkaa olla ohi, voi melkein todeta että onneksi niin.