Jane Austenin esikoisteos Järki ja tunteet ilmestyi alunperin vuonna 1811 anonyymisti, tekijänään vain A lady. Suomeksi teos ilmestyi alunperin vuonna 1952 Aune Brotheruksen suomennoksena WSOY:n kustantamana ja nyt siitä on saatu uusi suomennos Kersti Juvan tekemänä ja Teoksen kustantamana.
Järki ja tunteet alkoi jotenkin vähän sekavasti ja hitaasti verrattuna Ylpeyteen ja ennakkoluuloon, joka vetäisi mukaansa välittömästi. Nyt sai alkuun ihmetellä, keitä nämä kaikki Dashwoodit ovat ja mitkä heidän keskinäiset suhteensa oikein ovatkaan.
Kun henkilögalleriassa on kaksi rouva Dashwoodia, kaksi neiti Dashwoodia, kaksi neiti Steeleä ja kaksi Eliza Williamsia, hämmennystä piisaa, vaikka henkilöihin varsin huolellisesti viitataankin: neiti Steele on aina Lucy Steele, rouva Dashwood taas Elinorin ja Mariannen äiti, kun taas toinen rouva Dashwood on aina joko Fanny Dashwood tai rouva John Dashwood.
Henkilögallerian kiemurat onneksi oikenivat ja pääsin keskittymään ihmissuhteiden kiemuroihin. Kärsivällisyyteni lukijana riitti hyvin, koska luotin Austeniin ja tiesin, että kyllä tästä hyvä tulee.
Tulihan siitä. Dashwoodin sisarusten rakkauselämä monine kiemuroineen on mielenkiintoista luettavaa. Austenin henkilökuvaus on yhtä viehättävää kuin aina. Ihan Ylpeyden ja ennakkoluulon henkilökuvauksen viiltävyyden tasolle Järki ja tunteet ei minusta noussut, yhtä satiirisen hauska tämä ei ihan ollut, mutta oikein viihdyttävä ja puoleensavetävä sittenkin, Dashwoodin sisarten kohtalo kiinnosti ja houkutteli kyllä lukemaan.
Kersti Juva on tehnyt hienoa työtä suomennoksen kanssa. Aikaisempaa suomennosta en ole lukenut, mutta verrattuna Brotheruksen 1950-luvulla myös suomentamaan Emmaan tämä oli paljon mukavampaa luettavaa.
Ilahduttaa, kun uusia käännöksiä tehdään, toivottavasti Juva vielä jatkaa Austen-suomennosten parissa ja myös Emmasta, Kasvattitytön tarinasta ja Viisastelevasta sydämestä saataisiin uudet suomennokset.