Oslossa riehuu jälleen sarjamurhaaja. Tappaja etsii uhreja Tinderin avulla ja surmaa uhrinsa erityisen verisellä tavalla – puremalla metallisin raateluhampain. Puhutaan vampiristista, joka juo uhriensa verta. Koko kaupunki on kauhuissaan. Itsestään surmaaja jättää merkkejä, allekirjoituksia, surmapaikoille. Aivan kuin hän kutsuisi Harry Holea kimppuunsa.
Ja niin myös käy. Poliisikoulun luennoitsijaksi vetäytynyt legendaarinen murhamiesten metsästäjä Harry Hole on yhä menneisyyden haamujen vaivaama. Kun yksi niistä ilmoittaa itsestään, on Harryn pakko vielä kerran lähteä jahtiin. Seuraa jännittävä kilpa kuolemaa vastaan. Mutta kuka jahtaa ja ketä? Kuka vetelee naruista? Lopun häämöttäessä Harry huomaa, että häntä on harhautettu taitavasti.
Jano on pohjoismaisen dekkarin suurmiehen Jo Nesbøn jo 11. Harry Hole -jännäri. Sarja on (ehkä kahta ensimmäistä osaansa lukuun ottamatta) poikkeuksellisen laadukas ja jännittävä, omasta mielestäni mahdollisesti jopa kaikkein paras dekkarisarja, joten odotukset uutuutta kohtaan olivat valmiiksi korkealla. Jano käynnistyy hieman hitaasti, mutta sitten kun kirjan todellinen päälinja alkaa paljastua, on se pakko lukea loppuun siltä istumalta.
Vaikken oikeastaan haluakaan paljastaa tarinasta enempää kuin on pakko, voin todeta, että juonen punojana Nesbø kyllä loistaa. Pienet palaset ovat lopussa loogisia, mutta matkan varrella jännitystä ja huimia yllätyksiä riittää. Kun kirjassa esitellään joku uusi hahmo, tekee Nesbø hänestä lukijan mielessä välittömästi epäilyttävän. Miksi lääkäri on niin tärkeässä roolissa? Kuka tuo uusi poliisi oikeasti on? Mihin toimittaja katosi? Tutuistakin hahmoista tulee etsittyä peiteltyjä motiiveja. Ainakin minä aloin olla loppua kohti jo ihan vainoharhainen. Ja myönnän: nyt arvasin väärin, kuinka kirjassa käy.
Jano on ihan pakollista luettavaa kaikille maailman miljoonille Harry Hole -faneille. Se ei kanna ehkä yhtä suurta aiempien osien tarinalinjojen taakkaa kuin sarjan jotkut muut kirjat, joten sen voi lukea vailla aiempaa Harryn tuntemista. Kuitenkin jos sarjan aiemmat osat eivät ole tuttuja, kannattaa mieluusti aloittaa hieman taaempaa, ainakin Punarinnasta asti, ja edetä sitten järjestyksessä. Sen verran huippulaatuisesta dekkarisarjasta on kyse. Jano saa ison suosituksen Kirjavinkeiltä!