Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ava on Irlannista Hongkongiin muuttanut englanninopettaja, joka on turhautunut työhönsä rikkaiden lasten kanssa. Hän asuu turhauttavassa kimppakämpässä, mutta muuhun hänellä ei ole varaa. Kaikki muuttuu kuitenkin hänen tavattuaan Julianin, varakkaan pankkiirin. Ava ihastuu, muttei sentään kuitenkaan rakastu; suhde edistyy joka tapauksessa vähitellen fyysiseksi, mutta etäinen Julian ei missään tapauksessa halua nimittää heidän yhdessäoloaan varsinaiseksi suhteeksi. Ava saa asua Julianin komeassa asunnossa ja käyttää hänen runsaita rahojaan. Elämä on ihan toisenlaista kuin ennen, eikä Avakaan oikeastaan tunnu surevan Julianin etäisyyttä. Mutta sitten mies matkustaa pitkäksi aikaa Lontooseen. Ei puhettakaan, että Ava lähtisi mukaan tai muuttaisi takaisin ahtaaseen kimppakämppään. Ja sitten hän kohtaa hongkongilaisen Edithin, eikä mikään ole enää entisellään.
Jänniä aikoja on esikoisteokseksi varsin taitava. ”Vuoden hauskin kirja”, sanotaan sen kansipaperissa, ja vaikka tämä nyt lieneekin kansipapereiden tyypillistä liioittelua, on romaanin huumori makeaa, vähän salavihkaista ja varsinkin ajoittain mustan kyynistä, mikä puhutteli minua kovasti. Olisi tietysti ollut vielä paljon parempi saada kirja käsiinsä alkukielisenä, jolloin Avan irlantilaismurre olisi päässyt oikeuksiinsa; nyt esimerkiksi ”äidille” -sanasta käytettiin johdonmukaisesti muotoa ”äitille”, mikä ilmeisesti markkeeraa hänen puhetapaansa. Mutta kaikkein huvittavinta ja aidointa – jollei samanaikaisesti kuitenkin surullisinta – oli Avan suhde omaan itseensä:
”Edithin kanssa en pelannut sellaisia pelejä. Se ei johtunut siitä että olisin ollut jotenkin aidommin oma itseni hänen seurassaan. Manipuloiminen oli osa minua, en minä sitä muuten olisi tehnyt. Edith ei kuitenkaan tuonut tätä piirrettä esiin minussa, kun taas Julian toi. En pitänyt siitä, millainen olin hänen seurassaan, mutta minusta tuntui siltä, että minun piti aina välillä olla sellainen, koska sellaisia huonot ihmiset ovat, ja minä olin huono ihminen. ”
Jänniä aikoja -romaani tuo kyllä jänniä aikoja lukijallekin: se ei ole venytetyn pitkä, vaan napakka ja terhakka esikoisromaani. Suosittelen.
