Janne ja Elisa ovat tämän kirjan nuoripari, aikana jolloin on vaikeaa, sisällisota ja kaikesta on pula. Heti heistä ei paria tule, sillä paljon ehtii ennen sitä tapahtua. Elisa raiskataan sekä punaisten että valkoisten toimesta.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin Kuusankoskelle, missä Elisan isä on Kymi-yhtiössä viilarina. Isälle käy kalpaten ja Elisa jää äidin, joka yrittää saada elantoa kiertävänä kupparina, kanssa kaksin. Asuttavaksi saavat pienen tönön ison talon läheltä ja Elisa pääsee piiaksi sinne Kummun taloon. Talon vanha emäntä katsoo Elisan lasta, joka syntyi toisen raiskauksen seurauksena.
Kummulla on kolme veljestä, joista nuorin on Janne. Vanhemmat veljekset ovat nuorimpaansa niin kurmottaneet, ettei ole Jannesta oikein mihinkään tai niinhän sitä luulisi, ei vain ole päässyt koskaan näyttämään. Sisällissotaan Janne joutuu oman panoksensa antamaan, kun väkisin haetaan kotoa taisteluun. Tuohikotissa Janne on sotimassa, mutta vastentahtoisesti ja pian karkaa sieltä kotiin.
Vanhemmilla veljeksillä tuntuu olevan energiaa vain siihen, että tila pitäisi jakaa. Janne taas haikailee vain Elisan perään ja jollei Elisa panisi rattaisiin vauhtia, niin liekö olisi kuinka pitkään jahkailtu.
Leo Laurila kertoo erittäin kiehtovalla tyylillä tarinaa, joka etenee hyvin. Ihmiset on kuvattu niin mielenkiintoisesti, että kirjan myötä, kun heihin tutustuu, nousee päällimmäiseksi ajatus, että heistä haluaisi kuulla lisää.