Harri Korhonen on vakuutusyhtiössä töissä, hän on vakuutusmatemaatikko. Siis heti tulee lukijalle mieleen äärimmäisen tylsä ammatti. Kun Henri kertoo vielä, miten työpaikka on juuri valmistuneessa maalintuoksuisessa avokonttorissa, niin on pakko tapahtua jotakin…
Tapahtuukin ja aika pian, sillä Henrin veli kuolee. Veli Juhani jättää Henrille perinnön – seikkailupuiston, SunMunFun’n, joten seikkailu voi alkaa.
– Mihin hän kuoli?
– Autoonsa, juristi sanoi. – Volvo V70.
– Tarkoitan että mikä on hänen kuolinsyynsä?
– Aivan, juristi sanoi jälleen. – Sydänkohtaus.
– Sydänkohtaus autossa?
Ihan alkumetreillä, ennen kuin tarina edes kunnolla alkaa, Henri on jo suoriutunut murhasta ja miten – tappoi tyypin jäniksen korvalla… Niin, että sillä lailla, eikös ollutkin uskottavaa? Oli tai ei, niin vetävää kuitenkin, sillä onhan saatava selville miten siihen päädyttiin.
Seikkailupuiston siivellä tulee kuvioihin koko puiston outo henkilökunta, joista ei ota oikein selvää mitä ovat, ja pakka sekoittuu vielä kun Henri menee rakastumaan yhteen heistä.
Käy melko kättelyssä selväksi, että puistolla on velkoja, joita tullaan perimään. Mistä velat ovat syntyneet ja kuinka ne saadaan hoidetuksi, onkin ihan oma jännitysmomenttinsa. Ganstereita pörrää paikalla ja heillä on hyvin painavaa asiaa. Lukijaa kuitenkin saattaa jännittää enemmän kuin Henriä.
Huumoria, melko lailla mustaa, ropisee pitkin matkaa ja se on pääosin Henrin harteilla, joka ajattelee kaikesta matemaattisesti. Ei siis ole huvittava tyyppi, mutta kun joutuu tilanteisiin ja yrittää niistä selvitä, aiheutuu niistä hyvinkin koomisia kohtauksia.
Antti Tuomainen on onnistunut jälleen luomaan herkullisen paketin, josta saa huvittua täysin rinnoin ja nauttia todella maukkaasta kielellisestä annista.