Jäniksen vuosi on suomalaisista elokuvista suosikkini, joten olihan se kirjakin pakko vihdoin lukea. Kirja oli yllättävän, vaikkakin tervetulleen erilainen kuin elokuva. Vatanen löytää jäniksen ja loukkaantunut eläin sylissään hän päättää jättää kiireisen ja aggressiivisen elämänmenon. Vatanen hankkii taskut täyteen rahaa ja lähtee kiertämään Suomea hanttihommasta toiseen, elämästään nauttien ja seikkailuja kokien.
Kirjan sivulta löytyy itsekkäitä ja tyhmän väkivaltaisia ihmisiä jollaisten rikoksista saa nykyäänkin joka päivä lehtien sivuilta lukea. Jäniksen vuosi on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1975, mutta samojen kysymysten äärellä ollaan vieläkin ja yhä enemmän ihmiset miettivät olisiko onnellisempi ruumiillisesti raskaassa työssä mutta lähempänä luontoa. Kirjasta löytyy myös toki hyviä jätkiä ja ihania naisiakin ja Jäniksen vuosi on hieno kertomus ihmisistä yleensä. Jänis kuvastaa sitä asiaa mistä ihminen todella välittää ja pitää huolta jopa oman henkensä kaupalla. Jopa pieni jänis voilla se asia mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.
Suosittelen kirjaa niin kaupunkielämään stressaantuville kuin eräelämästä kiinnostuville ja vähän myös salaliittoteoreetikoille.