Heli Laaksonen kirjoittaa runoja lounaismurteilla. Äänikirja Jänes pussis ei ole suora kopio mistään hänen paperisena julkaistuista runokirjoistaan, vaan itsenäinen kokonaisuus. Kirjaan on koottu runoja hänen kahdesta ensimmäisestä runokirjastaan Pulu uis (2000) ja Raparperisyrän (2002).
Lisäksi mukana on eräällä esiintymiskeikalla esitettyjä runoja, jotka ovat kotoisin samoista kirjoista. Ne olisi voinut mielestäni korvata studiossa luetuilla pätkillä, koska silloin mukana ei olisi mitään ylimääräistä (valmiiksi nauretut jutut on ärsyttäviä).
Laaksonen lukee runonsa äänikirjalla itse ja pidin sitä hyvänä asiana. Murteellisuutensa takia runot toimivat paremmin luettuina kuin paperiversiona. Näin vahvalla murteella kirjoitettu teksti vaatii ainakin itseltäni lukiessa enemmän keskittymistä ja tuntuu hankalalta. Kuunnellessa ei jostain syystä ole samaa ongelmaa, vaan runoja kuuntelee ihan mielellään.
Jos murrerunot kiinnostavat tai vaikka Laaksonen olisikin jo tuttu tekijä, suosittelen tarttumaan johonkin hänen äänikirjoistaan. Siten lukukokemuksesta tulee ihan toisenlainen ja huomattavasti parempi.