Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuorella Hélènellä ei mene lujaa. Koulun vanhaan kaveripiiriin ei ole enää mitään asiaa, eikä uusia ystäviäkään millään löydy. Koulukiusaaminen on siten ikävä tosiasia, johon ujo Hélène parhaansa mukaan yrittää sopeutua. Lohtua arkeen tuo sentään Kotiopettajattaren romaani, jonka päähenkilö Jane toimii Hélènelle esikuvana – onhan Jane myös eräänlainen ruma ankanpoikanen, joka kuitenkin onnistuu löytämään onnen. Vaan onkohan Janestakaan apua, kun pitäisi lähteä leirikouluun, kiusaajien keskelle?
Jane, the Fox & Me rakentuu periaatteessa varsin yksinkertaisten lapsuuden elementtien ympärille; sarjakuvan juoni on hyvin arkinen, eikä siinä ole mitään erityisen dramaattista draaman kaarta. Yksinkertaisesta juonesta huolimatta sarjakuva onnistuu yllättäen koskettamaan ja paljolti siitä on kiittäminen Isabelle Arsenaultin herkkää kuvitusta. Ensisilmäyksellä luonnosmainen tyyli näyttää yksinkertaiselta, mutta lukiessa huomaa nopeasti, miten tarkka Arsenault on eleiden ja ilmeiden kuvaajana. Hélènen samastuttavuus hahmona rakentuu paljolti juuri tällaisen sanattoman viestinnän varaan.
Arsenaultin lyijykynätekniikka on muutenkin hyvin vivahteikas, hän luo erilaisia tekstuureja ja pintoja, jotka tekevät sarjakuvan ilmeestä paitsi hyvin omaleimaisen niin myös tunnelmallisen. Tunnelma onkin sarjakuvan ehdottomasti parhaimpia puolia ja saa lukijan uppoutumaan sarjakuvan maailmaan.
Kirjan nimi sen sijaan aiheutti minussa pientä kummastusta. Nimessä puhutaan nimittäin ketusta, joka on kyllä sarjakuvassa, mutta niin pienessä roolissa, että sen mainitseminen kannessa tuntuu hieman erikoiselta. Voi tietysti olla, että sillä on suurempi symbolinen merkitys, joka ei vain minulle avautunut. Oli miten oli, kokonaisuus pysyy kuitenkin ehyenä ja varsin nautittavana lukupakettina. Aina välistä on oikein mukava lukea tällaista arkisten asioiden ympärille rakentuvaa sarjakuvaa, enkä pistäisi lainkaan pahakseni, jos tällaista löytyisi enemmänkin.
