Aina kun Moreeni julkaisee uuden neulontakirjan, olen aivan varma, että juuri tällaista olen aina tarvinnut, eikä vastaavaa ole vielä koskaan ollut. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Pirjo Iivosen tämänkertaista uutuutta jämälankasukista. Onhan totta, että jokaiselle, joka on vuosia neulonut, kertyy käsittämättömän paljon langanloppuja ja vajaita keriä ja tuntemattomia nöttösiä. Turhaan ei Iivonen kirjoita esipuheessaan, että ”Itse olen aika vakuuttunut siitä, että nuo jämälangat lisääntyvät salaa pimeässä, sillä niiden määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta.” Olen tästä kyllä samaa mieltä, mikäli vain uskaltaudun sukeltamaan vaatehuoneen lankahyllyjen outoihin sfääreihin…
Jämälankasukat-kirja sisältää 20 keskenään hyvin erilaista mallia, ja siksikin tämä teos tuntuu uudenlaiselta, että siinä on käytetty muutamaa harvinaisempaa neuletekniikkaa, kuten vaikkapa upposilmukoita, joista en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Iivoselle ominaisia pitsineuleita on sen sijaan melko vähän, ja onhan luonnollista, että langanlopuista syntyykin mieluummin raitoja ja kirjoneuleita. Mukana olevat kirjoneuleet ovat suhteellisen helppoja, sillä niissä on vain lyhyitä lankajuoksuja ja kahta väriä kerrallaan. Kirjan kuvien värit ovat muuten perin herkullisia, ja jokainen neuloja, jolla on vähänkin värisilmää, voi luoda omia yhdistelmiään sen mukaan kuin mielikuvitusta riittää ja pikkukeriä lankakorista löytyy. Erityisesti minua miellyttivät kirjan malleista Kekäle ja Koralli ja miksei Marmeladikin, jonka toteutuksia olenkin nähnyt netissä jo monia.
Kirjan alussa on varsin perusteellinen tekniikkaosuus ja lisäksi hyödyllisiä neuvoja siitä, miten tuntemattomien vyötteettömien kerien kanssa kannattaa toimia.
Ihana kirja siis jälleen kerran, ja tälle jos mille löytyy varmastikin tilausta neulojien keskuudessa.