Neulesuunnittelija Pirjo Iivonen on tehnyt mielestäni oikein hyvän palveluksen villasukkaväelle julkaistessaan jo toisen kirjan jämälankojen käytöstä; ensimmäinen ilmestyi vuonna 2019, ja sen jälkeenkin on monelle ahkeralle neulojalle taas jo kertynyt erinäisiä langanloppuja varastoihinsa. Tässä uudessa osassa on 20 keskenään hyvin erilaista ohjetta erilaisin tekniikoin.
Kuten edellisessäkin osassa, myös tämän kirjan parissa voi opetella paitsi eriväristen lankojen käyttöä myös tavallisesta kirjoneuleesta poikkeavia neuletekniikoita. On mosaiikkineuletta, upposilmukoita ja vanhaa virolaista tekniikkaa nimeltään roosimista. Ohjeet on laadittu joko paksuille langoille, joita neulekielellä kutsutaan myös aran- tai worsted-langoiksi, sekä keskipaksuille sport- eli dk-langoille. Yksinkertaisimmat esimerkit niistä lienevät Novitan langat Seitsemän veljestä ja Nalle. Niistähän tosi monet sukkia tekevätkin. Kirjan alussa on lisäksi hyvä kokoelma tarkkoja ohjeita neuletekniikoista selkein kuvin varustettuina.
Kirjassa on suurin piirtein tasapuolisesti lyhyemmillä ja pidemmillä varsilla varustettuja sukkia. Neuleita koskevaa somemaailmaa seuratessani olen huomannut, että pitkät sukat ovatkin tällä hetkellä hyvin suosittuja ja mikäs siinä; ylipolvensukkien käytännöllisyyttä olen tosin aina vähän ihmetellyt. Vaikka kirjan malleissa onkin selvästi käytetty aitoja jämälankoja, on niiden värimaailma minusta hyvin harmoninen ja kaunis. Kokonaisuutena pidin kuitenkin ehkä ensimmäisestä osasta vähän enemmän, mutta monta itselleni mieluisaa mallia tästäkin kirjasta löytyi. Kyllä olisikin taas aika vähän poiketa lankavaraston hämärissä uumenissa.