Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Vaikka luulen olevani maltillinen ostaja, on minullekin kertynyt keriä jos jonkinlaisia”, Veera Jussila toteaa jämälankakirjansa esipuheessa. Kuulostaa tutulta. Hyvät langat ovat kalliita, enkä ole juuri koskaan – no, yksittäisiä sukkalankakeriä lukuunottamatta – ostanut lankaa vain sen ihanuuden vuoksi, vaan suunnitellut ostokset aina jotain tiettyä työtä varten. Mutta näistäkin on koostunut isohko laatikollinen epämääräisiä nötteröisiä, eri paksuisia, erilaatuisia, useimmista vyötteet kadonneita ja etenkin kaikenmaailman kirjavan kukertavissa väreissä. Mitä ihmettä niistä voisi tehdä, kun oma mielikuvitus ja värisilmä eivät riitä? Haudata hiljaisuudessa vai?
Ei, ei, sanoisi tähän Veera Jussila. Hän palaa kirjassaan usein ekologiseen näkökulmaan, kuluttamiseen ja ilmastoahdistukseen. Miksi jättää käyttökelpoinen materiaali sikseen? Jussila onkin sitten ryhtynyt tuumasta toimeen ja koonnut reilun kokoelman malleja jämälangoista. On sukkia, lapasia, pipoja sekä villapaitoja ja -takkeja.
Jussilan tyyli on monellakin lailla hyvin yksilöllinen: hän ei sarjoita kokoja tavalliseen tapaan, vaan käyttää mittataulukkoa 1–12, joka on sovellettu rinnanympäryksen mukaan; tähän lisätään vielä esimerkiksi paitamallin vaatima väljyys. Niinpä hän kirjoittaakin, että neulojan tärkein väline puikkojen ja langan lisäksi on mittanauha, ja kehottaa monen muun tavoin tekemään mallitilkun ennen varsinaisen työn aloittamista. Täytyy sanoa, että kun olen lopultakin ryhtynyt itse tekemään mallitilkkuja, on ainakin villapaitojen kohdalla syntynyt huomattavasti enemmän hittejä kuin huteja.
Entä sitten itse mallit? Ne ovat todellakin värikkäitä, vaihtelevia pinnoiltaan ja omalla tavallaan kivan boheemityylisiä, joten hillittyä klassisuutta toivovan kannattaa tarttua johonkin muuhun kirjaan. Raitoja on tietenkin helpoin tehdä, ja niitä ohjeissa onkin valtaosa. Värejä on yhdistelty luovasti, ja kuitenkin lopputulos on useimmiten oikein kaunis – jollei nyt ehkä aina niin harmoninenkaan, niin iloinen joka tapauksessa.
Täytyy sanoa, että omiin silmiini eivät ihan kaikki tämän kirjan mallit sopineet, mutta en voinut kuin mykistyneenä ihailla viimeisenä varsinaisena neulemallina olevaa Omanlainen-paitaa. Siinä oli käytetty lukuisia eri tekniikoita: raitoja, kirjoneuletta, nostetuin silmukoin muodostettuja kuvioita ja hauskoja isoja nyppyjä. Värejä tietenkin riitti, mutta nuo suhteellisen vaaleat murretut sävyt istuivat täydellisesti yhteen.
Jämälankakekkerit on moninaisten tekniikoidensa takia oikein sopiva sekä aloittelijoille että kokeneemmille neulojille, etenkin jos sille aloittelijallekin on jo kerääntynyt kopallinen niitä erivärisiä lankakeränloppuja!
