Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jalkapallo, kaunis peli! Pelien peli! Loputtoman kiihkoilun ja innostuksen kohde! Häikäiseviä maaleja, jännittäviä otteluita, sädehtiviä supertähtiä. Mutta joskus suuretkin jalkapallosankarit sortuvat rumiin tekoihin, kentän ulkopuolella – ja myös kentällä. Ranskalaiskirjailija Ollivier Pourriol ottaa esseeteoksessaan Jalkapallon likaiset legendat käsittelyyn kuusi tunnettua törkeää temppua jalkapalloviheriöiltä.
Mukana ovat Diego Maradonan Jumalan käsi -maali vuodelta 1986, Thierry Henryn tökeröön käsivirhe, joka vei Ranskan vuoden 2010 MM-kisoihin, Éric Cantonan kungfu-hyökkäys katsomoon vuonna 1995, Michel Platinin maaliriemu vuoden 1985 Heysel-stadionin traagisen onnettomuuden jälkeen, Harald Schumacherin väkivaltainen taklaus MM-välierässä vuonna 1982 sekä Zinedine Zidanen pusku Marco Materazzin rintaan MM-finaalissa vuonna 2006.
Filosofis-psykologisissa esseissään Pourriol yrittää ymmärtää näiden koiruuksien tekijöitä ja etsiä syitä siihen, miksi parhaatkin sortuvat konnamaisuuksiin. Pourriol miettii erityisesti Cantonan ja Zidanen suuruutta ja pohtii, kuinka he väärin tekemällä eivät edes himmennä sädekehäänsä, eivätkä nöyrry pyytelemään anteeksi suunnattoman julkisuudenkaan edessä. Maradonan maalista on ehkä jo kaikki mahdollinen kirjoitettu, mutta mukava on lukea sitä, kuinka Maradonan rike vertautuu esimerkiksi Thierry Henryn samantyyppiseen vilppiin. Pourriolin näkökulma on korostetun ranskalainen, ja esimerkiksi Sartreen ja Camus’n viitataan toistuvasti. Ehkä vähän kaltevaa pintaa on Pourriolin rinnastuksissa antiikin filosofeihin ja muihin klassikkoteoksiin, mutta ehkei hän ihan vakavissaan koko ajan olekaan.
Jalkapallon likaiset legendat on julkaistu alunperin vuonna 2010, ja puheenvuorona se on kestänyt aikaa ehkä aavistuksen huonosti. Erityisesti häiritsee Pourriolin suunnaton ihailu Michel Platinia kohtaan. Vaikka Platini olikin 1980-luvulla Ranskan suurin jalkapalloilija, on hänen julkisuuskuvansa sittemmin ryvettynyt pahasti kansainvälisen jalkapallon korruptioskandaaleissa. Mutta toisaalta erityisesti Zidanen tapausta Pourriol käsittelee huomattavan oivaltavasti. (Zidane taas oli aikanaan minun omia suurimpia suosikkejani, ja olin järkyttynyt tavasta, jolla hänen uransa päättyi.) Kaikkiaan Ollivier Pourriol tarjoaa muutamia kiinnostavia huomioita kaikille jalkapallofaneille. Suosittelen.
