Viisikymppinen perheyritys Kustannus-Mäkelä on keskittynyt julkaisemaan lasten- ja nuortenkirjoja, mistä kiitos soikoon. Sadan kirjan vuosivauhdilla kirjoja ilmestyy.
Ruotsalaisten tekijöiden Marie Oskarssonin ja Helena Bergendahlin kirjanen Jalkapalloa ja jälkipeliä houkuttelee ja innostaa pientä lukijaa itseään ryntäämään keväiselle tantereelle pallon kimppuun. Toivottavasti Einosta opin ottaneena ja oppineena, jottei voitto ole pääasia, vaan reilu kaikkia kunnioittava kamppailu.
Siihen ainakin tekijät pyrkivät.
Ensin känistään jaoista: ”En tuu Eino sun puolelle, haluun tän Emilian joukkueeseen…” Sitten peliä, hei! Eino ryttää Joonan ja kaikki muut: ”Ei ne osaa, mä vaan!” Noinhan se menee, aina löytyy joku joka luulee olevansa kunkku kentällä. Sitten Eino saa nenilleen, vieläpä likalta!
On selitysten aika: ”No kun Stella töni ja tuo ja tuo…”
Valppaina ovat kirjan tekijät seuranneet pelitapahtumia, niissä on toden tuntu. Loppukin ok! Eino ottaa opikseen – koppavuus ei kuulu peliin. Noin ei tosin aina pihapeleissä valitettavasti käy.
Jos jotain miinusta kirjasta hakee, niin kuvituksesta sitten: kyllä pelaajat näyttävät ikäisekseen turhan vanhoilta. Ja Joonan pikkuveli Max ihan tytöltä, mitä nyt tosin ei voi miikaksi laskea. 😁