Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan kolmososa Jäljitetty oli omalta osaltani yksi syksyn odotetuimmista nuortenkirjauutuuksista. Sarjan edellisessä osassa nyt 18-vuotias Raisa on joutunut tekemään raskaita päätöksiä ja on aloittamassa elämäänsä uudelleen tutussa Helsingissä. Suuri unelma on toteutunut ja Raisa pääsee aloittamaan kuvataideopinnot, mutta kaikki tuntuu menevän alusta alkaen pieleen. Opintojen haasteet ja muut arjen ongelmat eivät kuitenkaan ehdi Raisaa kauaa häiritä, sillä menneisyys saa tämän pian kiinni. Päästyään kadonneen kaksoisveljensä jäljille, mikään Raisan elämässä ei nimittäin ole enää ennallaan. Nyt onkin aika selvittää Raisan omiin kykyihin liittyvät salaisuudet.
Aiempien osien tapaan luin Jäljitetyn välittömästi ja kirjan juoni piti otteessaan koko ajan. Lukiessani olin kuitenkin hieman hämmentynyt, sillä kirjan sisältö ei ollut ihan sitä mitä odotin. Hukkavaaralaisia ei nimittäin tarinassa paljon näkynyt, vaan juoni keskittyi Raisan salaisuuksien selvittelyyn ja uusia asioita tuli esiin runsain mitoin. Toisaalta tämä oli hyvinkin positiivinen ratkaisu, sillä tuskinpa Hukkavaarassa pyöriminen ja Raisan ja Mikaelin romanssin ollako vai eikö olla -käänteet olisivat enää riittäneet kolmannen kirjan sisällöksi, mutta toisaalta taas tuntui kuin olisi alkanut lukea uutta sarjaa. Itse jäinkin lukemisen jälkeen hieman siihen uskoon, ettei Jäljitetty kenties ollutkaan trilogian päätösosa, vaan että sarja on vielä jatkumassa.
Joka tapauksessa Susiraja-sarja on loistavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta, jossa ei sorruta itsestäänselvimpiin kliseisiin. Onkin hienoa, että nyt jo varsin kuluneesta ihmissusiaiheesta huolimatta, Rouhiainen on kyennyt jokaisessa kirjassa yllättämään lukijansa ja laajentamaan teemaansa kirja kirjalta. Jatkuipa Susiraja-sarja tai ei, toivon että kuulemme Elina Rouhiaisesta vielä.