Markku Ropposen tuttu divarin pitäjä Marlon Turmanen saa toimeksiannon. Niin, hän viettää rauhallista elämää antikvariaatissaan kirjojen parissa. Vaan jos on tehnyt yksityisetsivän hommia, ei niistä tunnu pääsevän eroon. Eräänä päivänä hänen luokseen saapuu rouva, jonka mies on kadonnut. Mies on pitänyt kioskia ja sitten vain hävinnyt, eikä kukaan tunnu tietävän mistään mitään. Rouva itse, paitsi että lupaa tuntuvan palkkion, lupaa hoitaa antikvariaattia sen aikaa, kun Marlon ryhtyy etsintäpuuhiin.
Ihan verkkaan Marlon alkaa tehdä kyselyjä ja ei aikaakaan, kun hän on melko lailla pimeillä jäljillä. Hän tapaa tyyppejä, joille väkivalta ei ole vierasta. Syntyy hyytäviä tilanteita ja ilman ruumiita ei selvitä. Välillä oikein harmittaa Turmasen puolesta, joka haluaisi elää kaikessa rauhassa ihan tavallista elämää. Niin hänpä onkin sellaisessa pyörityksessä ja vie lukijansa mukaan Jyväskylän kaupungin maanalaisiin luolastoihin. Melkein tuntee sen kostean nihkeyden ihollaan, kun pääsee sivu sivulta rottia viliseviin pimeisiin käytäviin.
Kehen hän uskaltaa lopulta luottaa, kun yhessä sun toisessa ilmenee kummallisia piirteitä. Marlon Turmasen yksityiselämässäkin paljastuu asioita, jotka eivät juurikaan iloa tuota. Pikkuhiljaa sinnikkäällä sitkeydellä sotkuinen vyyhti alkaa selvitä, eikä se ole mikään kaunis tarina.
Ropposen tyyli on iskemätön. Se tuttu huumori antaa juuri sitä väriä, mitä tämä muuten jännittävä teos tarvitsee ollakseen oikea lukupaketti! Hyvä Marlon, kaikki muuttuu vielä paremmaksi.