Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jacob de Zoetin tuhat syksyä hurmasi nimellään ja viimeistään kirjailijan nimi varmisti, että kirja päätyi kirjastosta mukaan. David Mitchell on mainion Pilvikartaston kirjoittaja, eikä Black Swan Green ole sekään hullumpi.
Kirja sijoittuu vuoteen 1799 ja Japaniin, joka oli tuolloin lähes täysin ulkomaailmalta suljettu. Ainoa poikkeus on Dejima, Nagasakissa oleva hollantilaisten kauppasatama, jossa hollantilaiset saavat käydä kauppaa japanilaisten kanssa, tiukkojen sääntöjen rajoittamana.
De Zoet saapuu Dejimaan Shenandoah-laivalla, uuden johtavan residentin Unico Vorstenboschin avustajana. Vanha johtaja Snitker on saanut kenkää korruption vuoksi ja Vorstenbosch on tullut puhdistamaan Dejimaa huijareista. Varsin pian rehdille ja tunnolliselle De Zoetille selviää, että Dejimalla jokainen koettaa vetää välistä saadakseen itselleen lisää hyötyä – valitettavasti myös rehdiltä vaikuttanut Vorstenbosch.
Monenmoista hankaluutta on siis luvassa. De Zoet on päähenkilönä suorastaan rasittava ja kirja jäikin minulta hyväksi toviksi kesken. Onneksi jatkoin, koska pian jatkettuani näkökulma siirtyy ja ääneen pääsee De Zoetin sijasta japanilainen tulkki Ogawa Uzaemon, jonka kautta saadaan näkymä japanilaisten maailmaan, joka sekin on täynnä kaikenlaista petollisuutta ja juonikkuutta.
Petollisuudestahan tässä on kyse. De Zoetia petetään moneen otteeseen, niin monia muitakin. Petollisuudesta, rakkaudesta, uskollisuudesta, kulttuurien kohtaamisesta. On kiellettyä rakkautta, korruptiota, valtapelejä. Hollantilaiset yrittävät saada Japanista irti kaiken mitä voivat, eivätkä japanilaiset jää hollantilaisten riistämisessä jälkeen.
Kirja perustuu osin todellisiin tapahtumiin. De Zoetin esikuva on Hendrik Doeff. Mitchell kertoo viettäneensä neljä vuotta tehden taustatyötä romaania varten. Anakronismeista puhutaan kirjan jälkipuheessakin. Aika paha anakronismi tekstiin on kuitenkin lipsahtanut: japanilaisnaiset pelaavat kirjassa pariinkin otteeseen mahjongia. Mahjong tosin saapui Japaniin vasta 1924 ja peli keksittiin Kiinassa vasta noin 1850-luvulla.
Tästä lipsahduksesta huolimatta Jacob de Zoetin tuhat syksyä on mainio teos, joka kannatti lukea.
