Kirjavinkkien maahaaste ohjailee nykyään lukuvalintojani aika paljon. Moni kiehtova ja eksoottinen kirja olisi varmaankin kiertänyt käteni, ellen olisi nimenomaisesti etsinyt jotain jännää luettavaa jostakin oudosta maankolkasta. Yksi näistä lukematta jääneistä olisi lähes varmasti ollut Per Ole Perssonin esikoisromaani Jaco, joka vaelsi hyppysiini täysin yllättäen kirjastossa.
Jacon kertoja puolestaan löytää itsensä joltain lomamatkan tapaiselta Itä-Timorista. YK-töihin Guatemalassa leipiintynyt mies on uusien kokemuksien tarpeessa, ja helteinen Timor tarjoaa niitä. Sen suuremmitta päämäärittä hän matkaa pieneen kylään, jossa hän tapaa Eliasin ja tämän viimeisillään raskaana olevan Miriam-vaimon. Samalla pääkaupungissa puhkeaa levottomuuksia, jotka uhkaavat eskaloitua koko saaren laajuisiksi väkivaltaisuuksiksi, kuten niin monesti aiemmin Itä-Timorin historiassa. Kertoja, Elias ja Miriam pakenevat pyhänä pidetylle Jacon saarelle. Mutta asiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi mennä.
Per Ole Perssonin tekstin rytmi on hakkaava, kuumeinen. Kertojan jossain määrin sekava mielentila yhdistyy outoihin ja hämmentäviin havaintoihin vieraasta kulttuurista köyhässä sotien ja levottomuuksien koettelemassa valtiossa. Nopeasti etenevä kertomus on jännittävä, jopa pelottava. Maagiset luonnonvoimat tuntuvat olevan läsnä. Ihminen muuttuu tunneissa eläimeksi, osaksi orgaanista kokonaisuutta, villiksi luontokappaleeksi. Villi-ihmisen vietit ohjaavat kohti rakkautta ja kohti väkivaltaa.
Jaco on vahva avaus uudelta tekijältä. Perssonin romaani on harkittu kokonaisuus, jossa jokainen osa sopii paikoilleen. Suosittelen!