Jack Taylor on entinen poliisi, joka työskentelee Galwayssa yksityisetsivänä. Lapsensa menettänyt äiti pyytää Tayloria tutkimaan asiaa. Ammatin harjoittamista haittaavat kuitenkin vakava alkoholiongelma ja huonot muistot. Kirjassa Taylor käyttääkin vain vähän aikaa tapauksen tutkimiseen. Suurin osa ajasta kuluu muiden seikkailujen parissa: pitää tapella, juopotella ja olla välillä katkollakin. Mysteerin selvittäminen ei ole tärkeintä.
Ken Bruen luottaa hyviksi havaittuihin perinteisiin. Taylor ei sylje mukiin, mutta hänessä on silti sankarillista oikeamielisyyttä ja henkevyyttä: hän pelastaa naisia pulasta, lukee synkkää kirjallisuutta ja jakaa tarvittaessa oman käden oikeutta. Bruenin minimalistinen tyyli kuitenkin erottaa hänet muista tämän genren kirjailijoista. Voisin kuvitella, että monella luovan kirjoittamisen kurssilla Bruenin tapaa käyttää pelkkää dialogia tarinan edistämiseen ihaillaan ja kokeillaan, ja hänen tyylinsä on todellakin ihailunsa ansainnut.