Aluksi on ihan pakko todeta, että käsitykseni mukaan me suomalaiset olemme innostuneita, jos meidät mainitaan kirjoissa tai muissa taiteenlajeissa; ihan näin ei Jäätynyt kulta -romaanissa ollut, mutta Ruotsin Lapissa esiintyi kyllä kovasti tutunkuuloisia nimiä: oli Marja Verkkonen ja Pekka Karvonen, joista Pekka oli tietysti ruotsalaisten myyttien mukaan kova ryyppäämään, mutta muuten mies paikallaan; toista suomalaisiin liittyvää käsitystä eli reipasta tappelunhalua hän ei sitten juurikaan täyttänyt. Mutta se siitä.
Olivia Rönning, kirjan päähenkilö, on nyt rikosylikonstaapeli, ja hän saa komennuksen lähteä pohjoiseen, sillä Arjeplogin pienessä kylässä Ruotsin Lapissa on löytynyt ruumis. Matkalla tapahtuu luonnollisesti yhtä sun toista, jonka seurauksena Olivia joutuu huonokuntoisena sairaalaan. Eipä hänen tarvitse siellä yksin maata, sillä monet välittävät hänestä ja hänen toipumisestaan, ensisijaisesti tietenkin taiteilijamiesystävä, vähän epävakaa Lukas.
Ja niin, sitten itse Tom Stiltonkin, jonka Olivia aikoinaan pelasti siltojen alla asuvasta alkoholistista takaisin elämään, lähtee toiselta puolelta maapalloa hänen luokseen. Nyt Tom asuu Thaimaassa, hänellä on luonaan avovaimo Luna ja sisarpuoli Aditi, ja hän on kaikkea muuta kuin deekuasteella; meille kerrotaan, että Tom on ruskettunut, treenattu ja istuu lootusasennossa ilman pienintäkään ongelmaa. Mutta kun Tom ja Olivia alkavat yhdessä selvitellä pohjoisruotsalaisen ruumiin arvoitusta, käy ilmi, että se liittyy vanhaan tapaukseen, jota Tom ja Olivian isä Arne ovat jo tutkineet. Menneisyyden lonkerot ylettyvät pitkälle.
Juonta en halua paljastaa sen enempää, mutta on siinä tapahtumia ja sattumuksia ja jännitystäkin ihan mukavasti. Myös Olivian yksityiselämästä kerrotaan ihan uskottavasti, samoin kuin dissosiaatiohäiriöstä kärsivästä Lukas-poikasystävästä. Kirjan nimenkin merkitys valkenee ihan loppusivuilla. Olihan tämä juoneltaan ihan jännittävä; ehkäpä henkilöiden tuntemiseksi olisi kuitenkin tarpeen tuntea sarjan edelliset osat.